Toinen harrastus, joks tässä on niellyt aikaa on jo kaksi vuotta sitten aloitettu virkkuutyö (pienehkö, minun taidot huomioon ottaen suurehko, pöytäliina). Päätin vuoden alussa, etten saa aloittaa mitään uutta käsityötä ennen kuin vanhat on saatu päätökseen. Check! Nyt se viimeinenkin käsityö on sitten valmis. Varastossa on kahdeksan kerää alpakkalankaa ja sormet syyhyää jo! Mitähän niistä saisi aikaiseksi?
Sitten itse asiaan. Blogissani on tapahtunut (tai tapahtuu) muutos koskien perhettäni, erityisesti rakasta tytärtäni. Eli jatkossa en postaile enää lapsestani, ainakaan mitään yksityiskohtaista. Olen jo poistellut aiempi tekstejä. Miksi? Koska kuka minä olen päättämään, haluaako lapseni olla netissä. Tiedän, olen huoltaja, mutta netti on vaarallinen paikka, aikuisellekin! Enkä ole ollenkaan varma, haluaako tyttöni vanhempana lukea äidin kirjoittamia juttuja hänestä netistä. Enkä ole varma siitäkään, kuinka hyvin kaikki kuvat ja tekstit saa oikeasti pysyvästi poistettua. Tyttö saa tehdä isompana itse päätöksensä. Reilu peli, eikö?
Tässä linkki tekstiin, joka herätti minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Tämä ei silti tarkoita, että pahksuisin ihmisiä, jotka "laittavat lapsensa nettiin". Jokainen tekee omat päätöksensä. Joidenkin, luultavasti monenkin, mielestä minä ylireagoin, mutta henkilökohtaisesti en halua ottaa riskejä lapseni suhteen. Perheenä saamme edelleen kokea tytön kehityksen, ilot ja surut, blogiin taasen päivittelen edelleen leipomuksia ja sisustukseen liittyviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti