Hohhoijaa. Viime yönä kävi sitten taas niin, että kun tyttö kerrankin nukkuu rauhallisesti kolmeen asti aamuyöllä niin äiti ei nuku silmäystäkään. Todella raivostuttavaa. Tänään ollaan sitten hieman väsyneenä ja senkös tyttö vaistoaa ja soppa on valmis. En tiedä, miksi aina silloin, kun saisi nukkua niin kaikki asiat parveilevat mielessä. Sitten sitä rupeaa jo stressaamaan siitä ettei nuku, vaikka pitäisi ja sitten ei ainakaan nukuta. Seuraavat pari yötä menevät sitten sen jännäämiseen, tuleeko se uni tänäkään yönä. Viime yönä osasin sentään jo nauttia pelkästä yön mukanaan tuomasta hiljaisuudesta, joka oli kyllä nautinnollista.
Olen aina ollut tarkka nukkumisistani, joten raskausaika ja aika tytön syntymästä tähän päivään asti ovat aina silloin tällöin teettäneet unettomia öitä, koska olen miettinyt saanko enää koskaan nukkua keskeytyksettä ja pitkään. Joka kerta päädyn lopputulokseen, että viimeistään sitten, kun lapsi/lapset on/ovat teini-iässä! Suomi on ainakin siinä mielessä hyvä maa asua ja olla vanhempi, koska täällä on kuitenkin suhteellisen pitkä äitiysloma ja vanhempainvapaa. Ei siis tarvitse unettomina öinä ainakaan stressata siitä, että miten seuraavana päivänä jaksaa vielä töissäkin. Vaikka eihän tämä lapsen kanssa kotona oleminen kyllä varsinaisesti mitään lomailua ole. Säännöllisin väliajoin on kova ikävä toimistohommiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Toisaalta, en kyllä vaihtaisi pois hetkeäkään tytön kanssa kotona vietetystä ajasta. Se on ainutlaatuista.
Mutta silti Nukkumatille terveisiä, että olet enemmän kuin tervetullut seuraavina öinä. Voisitko vierailla myös tytön luona?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti