Mitään erikoista täällä meillä päin ei tapahdu. Ehkä syystä myös blogihiljaisuus, kunnes tänä aamuna tytön hymyillessä suupielet korvissa oivalsin, että meillähän tapahtuu juuri sitä itseään: onnellista ja täydellistä arkea. Olen nyt siinä vaiheessa elämää, josta pienenä tyttönä haaveilin. On aviomies, lapsi, koira, omakotitalo ja muu perhe ihan lähietäisyydellä. Voiko sitä ihminen enempää toivoa? Eilen siskoni kanssa sovittiin, että eiköhän siinä ole tälle joululle lahjaa kerrakseen, kun näkee lasten ilon jouluaattona (ja tietysti muinakin päivinä) ja saa itse nauttia siitä sekä muiden rakkaiden mukanaan tuomasta tunnelmasta, lämmöstä ja rakkaudesta.
Vähän täytyy silti joulutunnelmoida kotonakin. En ole löytänyt mieleistä adventtikynttelikköä mistään, joten päädyin ostamaan Hemtexiltä adventtinumerot. Allaoleva kuva valaiskoon asiaa. Kuvasta välittyy jotenkin kylmä tunnelma, en saanut millään otettua sellaista kuvaa, jossa värit olisivat vastanneet todellisuutta. Syytän kynttilöiden vieressä olevaa energiansäästölamppua (ja television S-market mainosta).
Lumitilanne täällä etelässä ei ole hääppöinen. Pakkasta sentään on! Riemu jäätyneestä maasta on rajaton, kun talouteen kuuluu pitkäkarvainen koira, jonka lyhyet jalat lennättävät kuraa/hiekkaa/kaikkea mahdollista syvälle vatsakarvoihin. Nehän ei nimittäin pyyhkimällä tai pesemässä lähde. Kaikki roska löytyy lattialta siitä kohtaa, missä koira on maannut ja kuivatellut itseään TAI tyttömme etumuksesta hänen ryömittyään tällaisten roskaläjien läpi. Imurille on siis ollut käyttöä, olisi ollut ehkä jopa toteutunutta käyttöä enemmänkin.
Nyt lunta on ihan pikkiriikkisen ja joki on jo osittain jäässä. Ehkä se jouluinen maisema sieltä vielä tulee. Onhan tässä vielä melkein kolme viikkoa jouluun! Vaikka kuten edellä sanottu, joulutunnelman luo ja tuo läheiset ihmiset. Ja perinteet. No hyvä on, valkoinen maa edesauttaa asiaa. Mutta ei kyllä ole välttämätön. Läheiset ovat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti