Huono äiti?

Kauhea taistelu menossa itseni kanssa. Olen tähän asti tehnyt kaikki soseet itse, mutta kun se on niin työlästä. Ei ehkä muuten, mutta tytön mielestä on äärimmäisen tylsää istua sitterissä, kun äiti kuorii juureksia, paloittelee, keittää, soseuttaa, annostelee ja vielä lihalle sama juttu. Meillä menee siis ainakin puoli päivää ennen kuin homma on hoidettu ja sen jälkeen sekä äiti että lapsi ovat ihan poikki ja suhteellisen ärtyneitä. Käytiin eilen koko perheen voimin kaupassa ja ostettiin sieltä sitten kaupan valmiita soseita arkea helpottamaan. Nyt on huono omatunto. Olenko huono äiti?

Uskon, että ruoan valmistaminen helpottuu edes vähän sitten, kun tyttö saa syödä samaa ruokaa kuin me vanhemmatkin. Ei tarvitse valmistaa kuin yhden ruokalajin lounas/päivällinen. Tällä hetkellä koko soserumban jälkeen pitäisi tehdä vielä itselleenkin ruokaa ja ehtiä syömään se. Tähän ei tytön pinna useinkaan enää riitä ja äiti jää nälkäiseksi.

Yritän rauhoittaa omaatuntoani sillä, ettei kaikki äidit varmastikaan tee lapsilleen ruokia itse ja, että näistä lapsista kasvaa silti terveitä ja normaaleja. Eikö? Ja eikös lasten ruoat ole todella tarkkaan tutkittu ja valmistettu? Meillä huolta on aiheuttanut (ehkä turhaan) myös se, että tyttö on vähän pienemmän puoleinen, kasvaa siis alakäyrillä, mutta silti "normaalin" rajojen sisäpuolella. Olenkin miettinyt, että mitä jos tyttö ei saakaan kaikkea tarvitsemaansa minun tekeleistäni. Itsetehdyn soseen koostumuskin vaihtelee kerrasta toiseen: joskus tulee juurekset soseutettua runsaampaan veteen ja soseesta tulee tällöin löysempää/vetisempää. Jos mietin omalla kohdallani, niin nälkä voisi tässä tapauksessa yllättää aika piankin. Kaupan soseissa ainakin on kaikki mitä kasvava lapsi tarvitsee. Ja voihan niitä omiakin sörsseleitä tehdä, mutta ei ehkä näin usein kuin tähän asti.

Minkä ihmeen takia omaan lapseen liittyvät kysymykset aiheuttavatkin niin usein huonon omantunnon? Ja varsinkin äidille?