Eilen käytiin moikkaamassa työkavereitani tytön kanssa. Minulla on niin kova ikävä töihin! Kotonakin on kivaa, mutta aivot alkaa kaivata jo haastetta. En tosin vähättele nykyistä suurinta haastettani pitää tyttö tyytyväisenä, sekin vaatii kyllä aika usein jonkin sortin kekseliäisyyttä. Samaan aikaan on ristiriitaiset fiilikset, kun tyttö laitetaan jo 1v1kk ikäisenä hoitoon... Mielestäni liian nuorena, mutta valtio aika mukavasti sanelee lapsiperheille ehdot, joilla mennään. Eihän kotihoidon tuki riitä alkuunkaan kolmihenkisen perheen elämiseen ellei 1) perheellä ole riittävästi rahaa säästössä tai 2) jommalla kummalla vanhemmalla riittävän suuri palkka koko perheen elättämiseen. Toisaalta, Suomessa sentään on äitiysloma ja vanhempainvapaa, jonka aikana saa edes jonkinmoista rahaa elämiseen. Me ollaan ainakin tultu ihan hyvin toimeen, kun ollaan karsittu kallimmista menoista (uusi puhelin oli siis ensimmäinen suurempi hankintani n. vuoteen). Siinä mielessä ei siis pitäisi valittaa, mutta harmittaa silti laittaa lapsi niin nuorena hoitoon.
Meillä on töissä ollut tapana pitää kerran viikossa "ryhmäkahvit", joissa pyritään kaikki kollegat olemaan aina paikalla kuulumisia vaihtamassa. Kahveille arvotaan viikottain myös kahvileivän tuoja. Koska minun oli tehnyt jo jonnin aikaa mieli leipoa tarjouduin vapaaehtoiseksi. Väsäsin ensimmäistä kertaa täytekakun suklaa täytteellä.
Innostuin taas leipomisesta niin paljon, että sain yöllä mahtavan idean seuraavan kakun koristeluun! Yöllä syntyvät kyllä ihan parhaat ajatukset! Usein vaan käy niin, että mahtavan idean toteutus (varsinkin leivonnassa) ei olekaan ihan niin yksinkertainen ja helppo ja lopputulos on sitten sen näköinen. No, virheistähän ainakin yleensä oppii jotain. Nähtäväksi myös jää, milloin aika riittää kakun leivontaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti