Olohuone ja keittiö

Huhhuh. Koko aamu ja alkuiltapäivä on nyt huhkittu takapihaa tasoittaen ja nurmikkoa kylväen. Nyt on valmista homma tämän syksyn osalta. Keväällä sitten jatketaan vielä toisella mokomalla. Tulikohan hankittua vähän liian iso tontti? Eiköhän se kuitenkin niin ole, että työnteko palkitaan. Ja sehän oli tiedossa, että omakotitaloasujalla ei ihan heti tekeminen lopu.

Otin eilen kuvia meidän olohuoneesta ja keittiöstä ja ajattelin jakaa ne teidän kanssa. Muutettiin meidän ihka uuteen omakotitaloon toukokuun puolessa välissä, joten sisustus on vielä kesken. Ja tulee luultavasti vielä olemaankin jonkin aikaa, on sen verran monta projektia sisällä ja ulkona kesken. Niin ja sitten on vielä meidän pienokainen, joka tarvitsee paljon huomiota ja yhden ihmisen molemmat kädet vielä tässä vaiheessa. Odotan jo innolla ensi kevättä/kesää, kun tyttö osaa (ehkä) jo hoiperrella eteenpäin (hienolla nurmikolla) ja leikkiä omassa hiekkalaatikossa samalla kun äiti istuttaa kukkapenkkiin kukkia. No, tässä silti näitä kuvia.

Olohuone eteisestä katsottuna. Verhot vielä puuttuvat, mutta kangas on kuitenkin jo hankittu ja urakka aloitettu. Taitaa sekin projekti olla ikuisuusprojekti tai sitten tarvitaan enemmän käsiä ihmiselle. Älkää kiinnittäkö sen enempää huomiota työhuoneen (taustalla) sohvan päälliseen. Meidän koiruus on ominut huoneen ja sohvan omikseen, joten suojauksen on oltava kunnossa.

Olohuone työhuoneesta katsottuna.

Olohuoneen nurkassa on myös varaava takka. Nyt vaan syksy/talvi tänne niin päästään kokeilemaan ja nauttimaan takan luomasta tunnelmasta.

Keittiö olohuoneesta katsottuna. Seinällä on liitutaulu, johon saa kolme kuvaa. Liidut ovat edelleen ostamatta ja kuvat teettämättä.

Keittiö keittiöstä katsottuna. Haluaisin jossain vaiheessa ostaa samaa sarjaa keittiön värimaailman kanssa olevan ruokapöydän ja tuolit. Tai sitten rustiikkityyliset. Näillä nyt kuitenkin mennään toistaiseksi.

Leipomuksia

Tässä on nyt muutama kuva leipomuksistani keväältä ja kesältä. Haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa, että olen vasta-alkaja, joten mistään priimalaatuisista konditoriatuotteista ei ole kyse. Oman käden jälki näkyy selvästi, muttei ole toisaalta ikinä tarvinnut heittää mitään pois. Täytyy kyllä ottaa huomioon, että koska olen yksi osa tätä taloutta niin se ei liene edes mahdollista, että jotain missä on voita ja sokeria, heitetään pois!

Kesäinen syntymäpäiväkakku rakkaalle aviomiehelleni. Päällä kotimaisia mansikoita sekä wiener nougat crushia ja sisällä valkosuklaa-mansikkatäyte.

Juhannuskakku. Päällä valkoista sokerimassaa ja vaaleanpunaisesta sokerimassasta muotilla tehtyjä kukkasia, joiden terälehdet värjäsin osittain punaisella tomuvärillä. Sisällä Kinuskikissalta poimittu dumletäyte.

Lomakakku miehelleni töihin vietäväksi. Päällä rehellistä vispikermaa ja tummasta suklaasta tehty koristelu. Täyte sama kuin edellisessä.

Kahvikakku. Olennaisesti sama kuin tiikerikakku, mutta tehty pyöreäpohjaiseen kakkuvuokaan ja vuorattu tummasta suklaasta tehdyllä kuorrutteella. Päälle sulatin vielä hieman valkoista suklaata kuvioinniksi.

Kuvia katsellessa tuli taas hirveä hinku päästä leipomaan! Tällä hetkellä ajan kuitenkin vie pihan tasoittaminen ja nurmikon istuttaminen. Olisi ihanaa, jos ensi keväänä edes osassa pihaa kasvaisi nurmikko, jolla pikku prinsessamme pääsisi kirmaamaan!

Nukkumatti, hanki navigaattori

Hohhoijaa. Viime yönä kävi sitten taas niin, että kun tyttö kerrankin nukkuu rauhallisesti kolmeen asti aamuyöllä niin äiti ei nuku silmäystäkään. Todella raivostuttavaa. Tänään ollaan sitten hieman väsyneenä ja senkös tyttö vaistoaa ja soppa on valmis. En tiedä, miksi aina silloin, kun saisi nukkua niin kaikki asiat parveilevat mielessä. Sitten sitä rupeaa jo stressaamaan siitä ettei nuku, vaikka pitäisi ja sitten ei ainakaan nukuta. Seuraavat pari yötä menevät sitten sen jännäämiseen, tuleeko se uni tänäkään yönä. Viime yönä osasin sentään jo nauttia pelkästä yön mukanaan tuomasta hiljaisuudesta, joka oli kyllä nautinnollista.

Olen aina ollut tarkka nukkumisistani, joten raskausaika ja aika tytön syntymästä tähän päivään asti ovat aina silloin tällöin teettäneet unettomia öitä, koska olen miettinyt saanko enää koskaan nukkua keskeytyksettä ja pitkään. Joka kerta päädyn lopputulokseen, että viimeistään sitten, kun lapsi/lapset on/ovat teini-iässä! Suomi on ainakin siinä mielessä hyvä maa asua ja olla vanhempi, koska täällä on kuitenkin suhteellisen pitkä äitiysloma ja vanhempainvapaa. Ei siis tarvitse unettomina öinä ainakaan stressata siitä, että miten seuraavana päivänä jaksaa vielä töissäkin. Vaikka eihän tämä lapsen kanssa kotona oleminen kyllä varsinaisesti mitään lomailua ole. Säännöllisin väliajoin on kova ikävä toimistohommiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Toisaalta, en kyllä vaihtaisi pois hetkeäkään tytön kanssa kotona vietetystä ajasta. Se on ainutlaatuista.

Mutta silti Nukkumatille terveisiä, että olet enemmän kuin tervetullut seuraavina öinä. Voisitko vierailla myös tytön luona?

Niskaote!

Otsikon mukaisesti yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada blogini toimintakuntoon. Edellisestä postauksesta on nimittäin jo yli vuosi... Hävettää. Minulla on kuitenkin kootut selitykset valmiina, jos joku niitä kaipailee!

Päätin muuttaa myös blogin nimen ja sisällön. Ei siis ihan pikkumuutoksia. Vuosi sitten ajattelin keskittyä pelkästään leivontaan, mutta tällä hetkellä elämäni täyttää rakas pienokaisemme ja uuden kodin kuntoon saaminen. Tekemistä siis riittää, harmi, että käsiä on ihmisellä vain kaksi. Innoittajana blogin kuntoon saamisessa toimi luultavasti tietämättään Onnen muru. Kiitos siitä hänelle!

Olen ottanut kuvia leipomuksistani ja yritän saada parhaat palat tännekin näytille lähitulevaisuudessa. Pienen lapsen äitinä sitä täytyy kuitenkin usein priorisoida ja siksi postaukset voivat aina silloin tällöin viivästyä. Mutta ei enää vuodella, lupaan!

Siispä lukemisiin!