Unikoulu. Fail.

Päätettiin, tai oikeammin minä päätin, muutama päivä sitten, että on tullut aika pitää meidän tytölle unikoulu. Miekkosen yöunia ei mikään häiritse, mutta minä herkkäunisena alan jo kärsimään normaalia suuremmasta univelasta. Olen kyllä tietoinen, että tässä vaiheessa elämää unenpuute on täysin normaalia. Jaksamisella kuitenkin on rajansa.

Kuten on ehkä jo aiemmista postauksista käynyt ilmi, tyttö haetaan aamuyöstä (n. klo 3-4) meidän väliin nukkumaan. Tämä alkoi jo, kun tyttö oli parin kuukauden ikäinen. Olen kuitenkin nauttinut perhepedistä ja sen tuomasta läheisyydestä ja siitä, kun oma pienokainen tuhisee kainalossa. Pienokainen on nyt kasvanut sen ikäiseksi, että perhepeti on äidille ongelma. Tyttö nimittäin ei pysty nukkumaan vanhempiensa välissä, jos ei saa repiä äitiä hiuksista. Kovaa. Siinä ei sitten äiti nuku, ei itse asiassa edes lepää, sen jälkeen, kun tyttö on haettu omasta sängystään. Tuskissaan yritän pysyä rauhallisena ja rauhoitella myös itkevää lasta, kun hänen otteensa on irroitettu äidin (ohentuneesta) hiuspehkosta.

Siksi päätös unikoulusta. Luimme netistä eri vaihtoehtoja ja päädyimme nykyisin suositeltavaan tassuttamiseen eli, että lapsi rauhoitetaan vanhemman käden alle. No. Ensimmäisenä eli torstain ja perjantain välisenä yönä tapahtuikin ihme. Tyttö meni nukkumaan normaaliin aikaan noin seitsemältä ja heräsi, kuten yleensäkin, kolmen paikkeilla "aamulla". Heräämisellä tässä ei tarkoiteta nyt mitään itkukohtausta vaan ihan normaalia heräämistä: jokellusta, pärinää, ähkintää, mahallaan oloa jne. Olin ihan varma, että kohta tulee sellainen raivokohtaus, ettei tässä talossa enää kukaan nuku. Ei sitä tullut. Aikansa ähkittyään tyttö nukahti ihan itse omassa sängyssään ja nukkui puoli seitsemään, joka on jo tosi hyvin.

Perjantain ja lauantain välinen yö alkoi sekin hyvin, kunnes tyttö heräsi itkukohtaukseen illalla parin tunnin unien jälkeen. Itse olin juuri painunut pehkuihin, joten mieheni hoiti tyttöä. Tyttö kuitenkin nukahti uudestaan omaan sänkyynsä, kun mieheni oli ensin rauhoitellut häntä hetken sylissä. Mahtavaa!

No, eilen illalla tyttö taas heräsi parin tunnin unien jälkeen. Eikä nukahtanut. Ei sitten millään. Paitsi parin tunnin päästä, kun äiti jä isä oli jo ihan töttöröö. Siinä ei kuulkaas auttaneet mitkään tassut eikä hyssyttelyt! Sängyssä itkettiin niin vaativaasti, että syliin oli toinen pakko ottaa. Sylissä rauhottui hetkeksi, jonka jälkeen alkoi taas itku. Olohuoneessa sylissä oli mukavampaa ja siinä sitten istuttiin, kunnes tytön silmäluomet alkoivat jo olla melkoisen raskaat. Tyttö nukahti omaan sänkyynsä ja heräsi vähän ennen kuutta (normaalia!) omasta sängystään.

Unikoulua voi siis kolmen yön perusteella kuvailla sanalla fail kahdesta eri syystä. Ensinnäkin tassuttelua ei olla tarvittu siihen aikaan, kun luulimme sen olevan tarpeellista eli aamuyöstä. Toiseksi meillä on näemmä alkaneet iltaheräilyt, joihin ei mitkään rauhoittavat tassut kyllä vaikuta! Ja juu, "ota lapsi syliin rauhoittumaan ja laske takaisin omaan sänkyynsä hänen rauhoituttuaan"... Tätä voisi jatkaa maailman tappiin asti!

Otetaan siis oma unikoulu käyttöön. Puuta koputtaen todettakoon, että aamuyön heräilyt on helppo hoitaa: tyttö nukahtaa itsekseen uudestaan. Illan heräilyt hoidettakoon niin kuin parhaaksi nähdään eli, jos tyttö ei rauhoitu hetken sylittelyn jälkeen niin tultakoon olohuoneeseen katselemaan telkkaria ja yritettäköön myöhemmin uudestaan. Jos lapsi on silmät lautasen kokoisina niin tuskin häntä untenmaille silloin saa. Väsytystaistelu kunniaan!

Vieraita

Rakkaat ystäväni opiskeluajoilta ja töistä kävivät eilen kylässä. Kyllä oli ihanaa! Olin ilmoittanut miehellenikin vierailusta jo ajoissa ja valjastanut hänet lapsenvahdin vaativaan tehtävään, jotta saan nauttia ystävistäni. Tyttö käyttäytyi kuitenkin oikein mallikkaasti ja ehtipä äidille tulla jo ikäväkin, vaikka olimme kaikki saman katon alla.

Vierailun toteutimme nyyttäriperiaatteella. Yksi toi juomat, toinen salaattiainekset ja minä tein herkkuja. Tällä kertaa uunista ulos tulivat läjä vaaleanpunaisiksi värjättyjä marenkeja ja jo aiemmin mainostamiani mutakakkumuffinsseja.

Ruuasta ja herkuista nautittuamme kävimme tarkistamassa kylän nähtävyydet eli poikkesimme katsomassa naapurin hevosta ja ponia sekä kylän uimarannalla. Vaikka vierailu oli ainoastaan pari tuntinen (olisin pitänyt ystäväni täällä vaikka koko päivän!) jäi minulle todella hyvä mieli: olin kuin Naantalin aurinko koko loppuillan! Ihanaa, kun on ihania ystäviä. Ystävät ja perhe ovat todellinen voimavara!

We did it!

Vihdoinkin ryhdistäydyimme mieheni kanssa ja saimme kuin saimmekin uuden hienon takkamme sisäänajetuksi. Nyt voidaan sitten poltella tulia takassa huoletta ja nauttia sen antamasta lämmöstä, ihanaa! Tänään onnistuimme jopa polttamaan tulia takassa niin, että savu meni hormin kautta ulos eikä luukun kautta sisään. Läpiveto etu- ja takaoven kautta on ollut parina viime päivänä kova sana meillä päin! No, harjoitteluhan kuulemma tekee mestarin.

Meidän vanhempien lisäksi myös tyttö vaikuttaa olevan erittäin kiinnostunut takasta. Kiva sinänsä, mutta saa kyllä olla silmä tarkkana! Takan luukku lämpenee jonkin verran, joten sitten kun tyttö nousee seisomaan täytyy vanhemmilla olla silmät selässäkin. Tällä hetkellä suurin haaste on estää tyttöä menemästä polttopuukorille saamaan tikkuja sormiinsa tai syömästä polttopuista tippunutta roinaa lattialta. Harja viuhuu täällä talossa tasaiseen tahtiin, että saadaan minimoitua syömisvahingot!

Vessa

Oon kyllä vähän harmissani siitä, että meidän talomyyjä oli niin huono, ettei antanut paljon vaihtoehtoja valittaville materiaaleille ja kalusteille. Ja myös siitä, ettei itse tajuttu olla aktiivisempia. Meidän vessa on hyvä esimerkki juuri tästä. Se on surkea, kolkko, synkkä, plain... Altaasta pidän.

Haaveilenkin parhaillaan pienestä vessaremontista. Ja siis todellakin pienestä. Kalusteethan (peilikaappia lukuunottamatta) ovat ihan käypät, mutta laskutasoa ei juuri ole. Siispä olen suunnitellut seuraavaa. Kaksi vaihtoehtoa: tummempi ja vaaleampi.

Pahoittelen surkeaa laatua kuvissa. Jouduin ottamaan kuvat tietokoneen näytöltä, koska piirustusohjelma ei suostunut tallentamaan suunnitelmiani muuta kuin sellaisessa muodossa, joka ei sovi blogiin.

Tarkennettakoon vielä, että tummempi versio ei suinkaan olisi musta vaan suklaanruskea. Sama väri mitä meillä on keittiössä. Vaaleampaan versioon olen taituroinut kuviin verhot hyllykön eteen. Toinen vaihtoehto voisi olla korit, jonne saisi tavaraa. Verhoja/koreja hyödynnettäisiin myös tummassa versiossa. Hylly olisi syvyydeltään sama kuin korkea kaappi. Allastaso on syvempi. Haaveilin ensin allastason kanssa yhtä syvästä tasosta/hyllyköstä, mutta bideesuihku estää tämän suunnitelman. Miksiköhän sekin on asennettu tuohon?

Peilikaappi korvattaisiin mittatilaustyönä tehdyllä peilillä, allaolevaan tyyliin.

Peili olisi sen verran iso, että mahtuisi koko perhe pesemään hampaita rivissä. Tällä hetkellä on aamuisin hankalaa mahtua miehen kanssa kaksistaan saman peilin ääreen. Ja käytössä on siis yksi vessa. Vaaleampaan versioon olen lätkäissyt myös havaintokuvaa laatoista, joita käyttäisimme välitilassa. Tällä hetkellä koko seinä on maalattu ja välitila joutuu koetukselle käsien pesun yms. takia. Seinä kestää kyllä pieniä määriä kosteutta, mutta puhtaana pitäminen on haastavaa. Laatta olisi niin paljon helpompi ja meillä on rakennusvaiheesta ylijääneitä valkoisia laattoja kellarissa, joten niitä ei tarvitsisi ostaa.

Kokonaiskustannut tälle vessaremontille tulisi olemaan noin 200 euroa eli mielestäni ei kovin paljon ainakaan siihen nähden, että tilasta tulisi paljon käytännöllisempi. Ehkä myös mukavampi.

Mitä olette mieltä? Kumpi on parempi?

Mutakakkumuffinsit

Minua jäi kauheasti häiritsemään taannoiset epäonnistuneet muffinsit. Siispä etsin käsiini mutakakkumuffinsien ohjeen Kanelisydämen blogista ja pistin hihat heilumaan. Lopputulos ei ole kovin kaunis, mutta sitäkin herkullisempi! Päällä yksinkertaisesti tomusokerilla makeutettua kermavaahtoa.

Jäin näihin ihan koukkuun ja tuli todellinen voi-sokeri-yliannostus. Minkäs sitä itselleen mahtaa! Kanelisydämellä on siis oikein toimiva resepti. Se sanottakoon, että paistoaika uunissa oli minulla ainakin kaksinkertainen (en katsonut kelloa). Riippuu siis varmaan uunista. Ei voi mennä kauheasti pieleen, kun vaan sorkkii varovasti tikulla ja muistaa, että kaiken mihin liittyy sana mutakakku tulee olla vähän raakaa sisältä.

Kaikki kokeilemaan!

P.S Muffinsit olivat hyviä samana päivänäkin, mutta vielä parempia seuraavana!

Levottomia öitä

Pitkästä aikaa ihan lapsikuulumisia. Meillä on nyt saavutettu se vaihe, kun liikkuminen tulee uniin... Tyttö on osannut kääntyä selältä vatsalleen ja toisinpäin jo neljän kuukauden iästä lähtien, mutta vasta nyt, kun ryömiminen alkaa sujua paremmin ja vauhdikkaammin, uudet opitut taidot ovat tulleet häiritsemään unia. Tai siis lähinnä vanhempien unia.

Ehdin jo nuolaista ennen kuin tämä pommi tipahti. Meni nimittäin pari viikkoa, että tyttö heräsi ensimmäisen kerran vasta joskus kolmelta aamulla, jolloin kävin poimimassa pikkuisen meidän vanhempien väliin, mihin tyttö nukahti pian uudestaan. Liekö ollut aiemmin sairastetun flunssan aiheuttamia univelkoja, joita tyttö nukkui pois. Tilanne on kuitenkin muuttunut siten, ettei tyttöä enää tarvitse keskellä yötä erikseen nukuttaa: tyttö saattaa herätä ja äännellä, mutta nukahtaa itsekseen ihan muutaman minuutin sisällä uudestaan. Nyt vaan täytyy harva se tunti käydä kääntämässä tyttö takaisin selälleen, kun toinen itkee täydessä unessa vatsallaan. Verottaa kyllä vanhempien unen määrää.

Viime yö oli kyllä ihan pahin kaikista. Rakas aviomieheni oli vielä viettämässä siskoni miehen varpajaisia, joten vetovastuu yöllä oli minulla. Voihan olla, että tyttö reagoi myös siihen, kun isä ei ollut illalla mukana rutiineissa tai muutenkaan näkyvissä. Nyt on tämä äiti ihan naatti. Pitäisi kai nukkua nyt, kun tyttökin on päiväunilla, mutta halu tehdä omia asioita voittaa (yleensä aina). Taidanpa lähteä tytön kanssa moikkaamaan omia vanhempiani jahka tyttö herää. Kaikki voittavat: muori ja vaari ilostuvat, minä saan ehkä levätä, mieheni vasta saakin levätä ja näen myös siskoni ja hänen kuopuksensa. Sounds like a plan!

Suklaamuffinit

Tehtiin tänään tytön kanssa muffinsseja, kun tytön mummu soitti ja kysyi, voisivatko he papan kanssa tulla kylään. Kyllähän se meille sopi ja päätettiin yllättää samalla isä, joka aina kaipailee kahvin kanssa jotain hyvää.

Itse muffinsi oli ihan perusohjeella tehty eikä siis mitenkään ihmeellinen. Kuorrutteita surffailin netistä ja monet tuntuivat kehuvan voipohjaista kuorrutetta, johon tulee lisäksi tomusokeria. No, ei ollut kyllä minun makuuni ollenkaan! Rasva tarttui kitalakeen ja oli todella ällöttävän makuinen muutenkin. Ei siis pisteitä täältä. Seuraavalla kerralla aion kokeilla ihan vaan vispikermaa, tuorejuustoa ja suklaata oikeassa suhteessa, mikä se sitten onkaan.

Pettymys kaikin puolin. Täytynee korjata se viikonloppuna ja kokeilla mutakakkumuffineita! Mutakakku -jutut ei vaan voi mennä pieleen, eihän?

Arvontaa arvontaa!

Nyt on monessa blogissa ihania arvontoja käynnissä! Bongasin Onnenhippuja -blogista arvonnan, joka saattaa kiinnostaa erityisesti lapsellisia lukijoita, miksei tosin muitakin. Tämä tuli nyt hieman viime tipassa, kun arvontaan on aikaa osallistua enää tämä päivä. Toivottavasti mahdollisimman moni ehtii silti mukaan!

Kävin Kutituspuodin sivuilla ja siellä näytti olevan kaikenlaista ihanaa! Voi että. Joudun ehkä tilaamaan jotain meidän tytölle. Lapsille on vaan niin ihanaa ostaa kaikkea, vaikka he eivät (ainakaan meidän 7kk) tavaroista oikeen mitään ymmärräkään. Varsinkaan vaatteista! Ehkä tämä on äidin ainuita tilaisuuksia pukea oma lapsi oman makunsa mukaan. Veikkaan nimittäin, että jossain vaiheessa äidin valitsemat vaatteet on niiiiin out...

Kakku isoäidille

Oltiin eilen viettämässä isoäitin 89-vuotis syntymäpäiviä. Itse päivänsankari oli kuitenkin alunperin sitä mieltä, että tänä vuonna ei vietetä syntymäpäiviä, mutta me lähisukulaiset oltiin vahvasti eri mieltä! Siispä tein kakun tarjottavaksi, koska potentiaalisia vieraita oli jo etukäteen varoiteltu, että mitään tarjoilua ei ole. Ihana isoäiti!

Leivoin vaalean kakkupohjan heti aamusta ja aamupäivällä käytiin tytön kanssa vähän shoppailemassa tarvikkeita koristeita varten. Ostin vaaleanpunaista sokerimassaa, mustan elintarviketussin ja pinkkiä pastaväriä kermavaahdon värjäämiseen. Koristeiksi väsäsin "nopat", joihin kirjoitin tussilla "onnea" ja meidän isoäidistä käyttämän nimen. Lisäksi tein liljoja, joita vähän värjäilin tomuvärillä ja tein yksityiskohtia tussilla. Loppusilaukseksi kiinnitin vielä liljan keskelle lumihiutale -nonparellin sokerikuorrutteella.

Itse kakusta tuli loppjen lopuksi ihanan hempeä pinkkeine koristeineen ja kuorrutteineen. Sisällä oli valkosuklaatäyte. Kakun seuraksi survoin pakkasesta mansikoita, mutta tämä "mansikkamelba" unohtui tietysti meidän jääkaappiin... Murr. No, minä ja mieheni saimme nauttia vielä kakun jämistä melban kera illalla.

Valoja ja flunssaa

Tällä viikolla tuntuu tavaraa tulevan postin mukana harva se päivä. Tänään saatiin olohuoneeseen ja lastenhuoneeseen valaisimet, itse lamput puttuvat vielä. Nyt on olohuoneessa sitten vähän bling-blingiä!

Mielestäni istuvat aika hyvinkin meidän muuten hieman maalaisromanttiseen sisustukseen. Ja meidän tyttö on ihan innoissaan, kun pääsee korkealle hiplailemaan kimaltelevia feikkikristalleja!

Muuten täällä ollaankin oltu tämä viikko ja viime viikonloppu flunssan kourissa. Ainoa joka toistaiseksi on selvinnyt terveänä on meidän perheen ainut mies eli aviomieheni. Tytölläkin on nenä vielä täynnä tavaraa, mutta onneksi kuume on sentään jo laskenut. On niin vaikeaa katsoa vierestä, kun näkee, että pienellä on niin hurjan huono olla. Toivottavasti nyt on sitten vastustuskykyä tulevan talven flunssia vastaan! Vielä, kun influenssat pysyttelis poissa meidän taloudesta.