Kuten on ehkä jo aiemmista postauksista käynyt ilmi, tyttö haetaan aamuyöstä (n. klo 3-4) meidän väliin nukkumaan. Tämä alkoi jo, kun tyttö oli parin kuukauden ikäinen. Olen kuitenkin nauttinut perhepedistä ja sen tuomasta läheisyydestä ja siitä, kun oma pienokainen tuhisee kainalossa. Pienokainen on nyt kasvanut sen ikäiseksi, että perhepeti on äidille ongelma. Tyttö nimittäin ei pysty nukkumaan vanhempiensa välissä, jos ei saa repiä äitiä hiuksista. Kovaa. Siinä ei sitten äiti nuku, ei itse asiassa edes lepää, sen jälkeen, kun tyttö on haettu omasta sängystään. Tuskissaan yritän pysyä rauhallisena ja rauhoitella myös itkevää lasta, kun hänen otteensa on irroitettu äidin (ohentuneesta) hiuspehkosta.
Siksi päätös unikoulusta. Luimme netistä eri vaihtoehtoja ja päädyimme nykyisin suositeltavaan tassuttamiseen eli, että lapsi rauhoitetaan vanhemman käden alle. No. Ensimmäisenä eli torstain ja perjantain välisenä yönä tapahtuikin ihme. Tyttö meni nukkumaan normaaliin aikaan noin seitsemältä ja heräsi, kuten yleensäkin, kolmen paikkeilla "aamulla". Heräämisellä tässä ei tarkoiteta nyt mitään itkukohtausta vaan ihan normaalia heräämistä: jokellusta, pärinää, ähkintää, mahallaan oloa jne. Olin ihan varma, että kohta tulee sellainen raivokohtaus, ettei tässä talossa enää kukaan nuku. Ei sitä tullut. Aikansa ähkittyään tyttö nukahti ihan itse omassa sängyssään ja nukkui puoli seitsemään, joka on jo tosi hyvin.
Perjantain ja lauantain välinen yö alkoi sekin hyvin, kunnes tyttö heräsi itkukohtaukseen illalla parin tunnin unien jälkeen. Itse olin juuri painunut pehkuihin, joten mieheni hoiti tyttöä. Tyttö kuitenkin nukahti uudestaan omaan sänkyynsä, kun mieheni oli ensin rauhoitellut häntä hetken sylissä. Mahtavaa!
No, eilen illalla tyttö taas heräsi parin tunnin unien jälkeen. Eikä nukahtanut. Ei sitten millään. Paitsi parin tunnin päästä, kun äiti jä isä oli jo ihan töttöröö. Siinä ei kuulkaas auttaneet mitkään tassut eikä hyssyttelyt! Sängyssä itkettiin niin vaativaasti, että syliin oli toinen pakko ottaa. Sylissä rauhottui hetkeksi, jonka jälkeen alkoi taas itku. Olohuoneessa sylissä oli mukavampaa ja siinä sitten istuttiin, kunnes tytön silmäluomet alkoivat jo olla melkoisen raskaat. Tyttö nukahti omaan sänkyynsä ja heräsi vähän ennen kuutta (normaalia!) omasta sängystään.
Unikoulua voi siis kolmen yön perusteella kuvailla sanalla fail kahdesta eri syystä. Ensinnäkin tassuttelua ei olla tarvittu siihen aikaan, kun luulimme sen olevan tarpeellista eli aamuyöstä. Toiseksi meillä on näemmä alkaneet iltaheräilyt, joihin ei mitkään rauhoittavat tassut kyllä vaikuta! Ja juu, "ota lapsi syliin rauhoittumaan ja laske takaisin omaan sänkyynsä hänen rauhoituttuaan"... Tätä voisi jatkaa maailman tappiin asti!
Otetaan siis oma unikoulu käyttöön. Puuta koputtaen todettakoon, että aamuyön heräilyt on helppo hoitaa: tyttö nukahtaa itsekseen uudestaan. Illan heräilyt hoidettakoon niin kuin parhaaksi nähdään eli, jos tyttö ei rauhoitu hetken sylittelyn jälkeen niin tultakoon olohuoneeseen katselemaan telkkaria ja yritettäköön myöhemmin uudestaan. Jos lapsi on silmät lautasen kokoisina niin tuskin häntä untenmaille silloin saa. Väsytystaistelu kunniaan!
oh noh... mä kans mietin että millä ilveellä lapsen muka saa rauhoittumaan sinne sänkyyn peppua taputtelemalla.. näin neuvotaan aika monessa unikouluoppaassa. Meilläkin se oli usein tuota suoraa huutoa vaan, että taputteleppa siinä sitten :)
VastaaPoistaMeilläkin siis on ollut ihan omat "unikoulut", olen vähän yrittänyt ohjailla oikeeseen suuntaan, mutta en väen vängällä jos on mennyt mahottomaksi. Nyt meillä on jo nukuttu kokonaisia öitä kuitenkin, vaikka vieressä tuo nukkuu. Alan uskoa vahvasti että aikansa kutakin... kun se lapsi on valmis nukkumaan omassa sängyssä ja omassa huoneessa, niin kyllä sen sinne saa ilman kolmatta maailmansotaa.. isommalle kuitenkin voi jo selittää asioita ja lahjoakkin ihan eri tavalla :D mutta sitten on näitä vaiheita, kun välillä haluaa olla niin liki äitiä kaikenaikaa ja sit välillä nukkuu ihan muitta mutkitta yksinäänkin esim. vaunuissa.
No joo. Mä ehkä liiankin kanssa oon tuijotellu, mitä kirjoissa yms. sanotaan. Pitäis vaan luottaa omaan itseensä ja lapseensa. Meillä jäi noi iltahuutelutkin tasan kahteen iltaan, onneksi. Nyt tyttö siis nukkuu omassa sängyssään omassa huoneessaan (neuvolan ohjeiden mukaisesti, koska on niin herkkäuninen, että me vanhemmat häirittiin toisen unta, kun kääntyiltiin) koko yön. Tyttö herää kyllä edelleen siinä klo 3-4, mutta nukahtaa itsekseen. Joskus nukahtaminen vie vartin, joskus tunnin, mutta nukahtaa kuitenkin oman pienen leikkihetkensä jälkeen :) Päivällä kyllä on jo jonkin aikaa käynyt niin, että omassa sängyssä nukutaan n. 45min ja sen perään äidin sylissä toiset samanmoiset. Ei haittaa! Äidillä ja lapsella on hyvä olla sohvannurkassa lepäämässä <3 Ja kaikenlaisia kausia, joita tulee ja menee tuntuu pienen lapsen kanssa riittävän. Kuten sanoit, aikansa kutakin!
VastaaPoista