Naapurikahvit!

Kesä lähenee pikku hiljaa loppuaan, joten päätimme kutsua naapurimme sunnuntaikahville nauttimaan vielä kesäisistä mauista.

Tarjolla oli kakku, jossa oli ihan normi sokerikakkupohja, täytteenä mansikkarahkaa sitruunavivahteella ja päällä kermapursotukset sekä tuoreita mansikoita ja mustikoita. Aiemmista leipomuksista viisastuneena tein tämän pienempään (18cm) kakkuvuokaan sen tavanomaisen jättivuoan (26cm) sijaan.

Sunnuntai illansuu vierähti nopeasti mukavassa seurassa. Olemme onnekkaita, kun naapurimme ovat niin mukavia: iloisia ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen! Kiitos teille, naapurit!

Nimpparikakku töihin

Tovihan tässä taas vierähti edellisestä päivityksestä, mutta kelit ovat olleet niin lämpimät, sanottakoon jopa kuumat, ettei tämä rouva ole ollut lainkaan motivoitunut leipomiseen. Kaikki liikenevä vapaa-aika täällä meidän kulmilla on vietetty pihatöissä ja nyt se alkaa jo pikku hiljaa näkyä. Ei sillä, että tässä hommat kesken loppuisi, ei ei!

En enää yleensä vietä nimipäiviä, mutta nyt ajattelin leipasta töihin kakun. Niin moni palasi lomiltakin juuri sopivasti, että kakusta tuli monelle myös tervetuliaiskakku töihin. Ehkä myös pehmeä lasku töihin.

Kakkupohjasta tein perinteisen suklaapohjan Van Houten -kaakaojauheen avulla. Muuten kakku on aikamoinen kermapläjäys: pursotuksen lisäksi kermaa löytää täytteestä, joka on geishatäyte eli vispikermaa, muscovado -sokeria ja PALJON geishaa rouhittuna.

Kakun päälle raastoin Fazerin maitosuklaata ja ripottelin wiener nougat -crushia.

Oli mukavaa istua taas pitkästä aikaa melkein koko ryhmän kanssa kahvilla ja vaihtaa kesän kuulumiset. Ehkä tästä voisi jopa tehdä perinteen.

Mitä leipomiseen tulee: ehkä se motivaatio tästä pikku hiljaa lähtee nousuun, kun syksy, viileys ja hiipivä pimeys ottavat vallan kesänlapsesta. Pääsee taas nauttimaan kynttilöistä ja kirpsakoista keleistä. Ja kakuista.

Juhannuskakku

Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti!

Kakun välissä Kinuskikissan dumletäyte, mutta makealle persona ihmisenä nostin muscovadon määrän 1.5dl ja dumlen 250g. Päällä kermapursotukset. Illalla nähdään, onko täyte syöjille jopa liian makea!

Kakkuja hiljaisuuden ajalta

Alla läjä kuvia kakuista, joita olen väsäillyt tässä loppukeväästä ja alkukesästä. Vaikka blogi on elänyt hiljaisuudessa, en siis ole kuitenkaan ollut toimetonna!

Suklaakuorutteinen kakku on tehty ihan rehellisesti ja suoraan Pullahiiren ohjeen mukaan. Paitsi etten kiinnittänyt sen erityisemmin huomiota kakun laktoosittomuuteen. Ja, että tein kakun halkaisijaltaan 18cm vuokaan. Ylempi kakku on anopin nimipäiville ja alempi on lohtukakku. Alun perin sen piti palvella minun ja ystävieni makeanhimoa, mutta tapaamisemme peruuntui, joten hukutin suruni kakkuun. Koristeet ovat sokerimassasta.

Mieheni 30-vuotissyntymäpäiville tein kakun vaahtokarkkimassapäällisellä ja mansikka-valkosuklaatäytteellä. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös sokeripitsiä ja sehän oli helppoa kuin heinänteko! Onnistuu takuuvarmasti siis myös ensikertalaiselta. Paketissa tuli niin hyvät ohjeet, että näitä ohjeita kannattaa kyllä lukea. Tätä koristeluvaihtoehtoa aion käyttää jatkossakin!

Varoituksen sana kuitenkin: varaudu sotkuun. Omat pikku kätöseni olivat aika mustaksi värjäytyneet, kun kakku oli valmis. Jos siis omistat muovihanskat, käytä niitä! Lisäksi kannattaa laittaa pitsimuotin alle jokin tarpeeksi iso alusta, esim. leivinpaperi. Meidän leikkuulauta oli ainakin allekirjoittaneelle liian pieni sotkettavaksi!

Kaikkea sitä.

Pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaisuudesta täällä blogimaailmassa. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä! Ensin tämän perheen äiti sairastui vatsatautiin, joka kesti onneksi vain yhden yön ja yhden päivän. Jokainen lapsiperhe kuitenkin varmasti tietää, että vatsatauti ei usein jää siihen. No, ei jäänyt meilläkään. Seuraavaksi tautiin sairastui tyttö, joka ripuloi (ei onneksi oksennellut!) viisi vuorokautta, ja viimeiseksi aviomieheni. Taudista toipumiseen ja nestetasapainon palauttamiseen meni yhteensä noin kaksi viikkoa. Kaiken kukkuraksi suoritan jatko-opintoja, jotka ovat parin viimeisen viikon aikana työllistäneet minua rankalla kädellä. Juurikin tänään vietän ensimmäistä vapaata ja stressitöntä iltaa sitten... en edes muista. Ihanaa joka tapauksessa!

Kaikesta negatiivisesta huolimatta, myös positiivisia asioita tapahtuu. Ja varsinkin tuon vatsatautiepisodin jälkeen, positiivisuutta osaa myös arvostaa. Iloisten asioiden ei edes tarvitse olla suuria nostaakseen ihmisen mielialaa. Hyvänä esimerkkinä lapsen hiustenkasvu. Poninhännän tekeminen onnistuu jo!

Toinen iloinen asia oli erittäin rakkaan ystäväni baby showerit. Ja ylipäätään hänen raskautensa ja äidiksi kasvamisensa. Ei siis ihan pieniä asioita, mutta sitäkin iloisempia! Ja jännittävämpiä. Tein vauvasuihkuihin sinisellä teemalla täytekakun geishatäytteellä ja suklaapohjalla. Päällinen on sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt tennarit on tehty Pionilaakson ohjeiden mukaan. Kakun sivut ovat kermakuorrutteiset, kuten myös kuorrutteet kakun päällä. Maittavuudesta en tiedä, koska (kiitos vatsataudin!) en yksinkertaisesti pysty syömään kakkuja tällä hetkellä. Ehkä hyvä niin. Alla kuitenkin kuvamateriaalia kakusta. Toisessa kuvassa taustalla olevat vaahtokarkkivaunut ovat erään toisen ystäväni käsialaa. Söpöt, eikö?

Olen niin iloinen ja onnellinen tulevasta pääsiäisestä! Lähinnä kyllä siihen kuuluvan pidemmän vapaan takia. Töissä on mukavaa ja teen töitä ihan erilaisella motivaatiolla kuin ennen äitiyttäni ja äitiyslomaani, mutta onhan se nyt niin, ettei mikään voita oman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Lapsen hoitaminen on rankkaa, rankempaa kuin aikuisten-oikea-työ, mutta äidin sydän lyö omalle lapselle eikä silloin työn vaativuudella ole mitään merkitystä. Sillä pienellä sivuhuomautuksella, että vanhempien tulee silti saada myös hengähtää ja viettää omaakin aikaa aina silloin tällöin.

Iloista, aurinkoista ja toivottavasti lämpöennätykset rikkovaa pääsiäistä jokaiselle teistä! Eipä kai siitäkään haittaa olisi, jos keittiön kaapin perukoilta löytyisi pari (no, vähintäänkin muutama) suklaamunaa.

Kevättä rinnassa

Ihana keväinen ohjelmaton lauantai! Tosin ohjelmattomat päivät täyttyvät usein (ehkä liiankin) nopeasti kaikenlaisesta ohjelmasta.

Aamulla leivoin italialaisen juustokakun kollegaltani saamallani reseptillä. Jumalaisen hyvää! Kuvaa ei ole, koska muistin kuvan ottamisen vasta sitten, kun kakku oli jo melkein syöty... Hups. Leivonnan ohessa katsoin keittiön lämpömittarista, kuinka lämmin/kylmä ulkona on. Mittariin paistoi suoraan aurinko ja asteita näytti ulkona olevan 33.7 (alla todiste).

En kuitenkaan vaihtanut bikineitä päälle ja hölvännyt aurinkorasvaa iholle. Sen sijaan pakkasin tytön vaunuihin ja koiran remmin päähän. Aivan ihana ulkoilukeli! Himppasen meinasi kyllä hiki nousta pintaan, kun vanhasta tottumuksesta talven jäljiltä laitoin pipon päähän, tumput käteen ja kaulaliinan kaulaan. No, ainakin vältyin petolliselta kevätviimalta, joka puhaltelee vaatteiden läpi!


Iltapäivällä päiväunien jälkeen päätimme lähteä ihan ex tempore vähän kiertelemään kauppoja. Matkaan tarttui (perinteisen ja luotettavan elohopealämpömittarin lisäksi) kosteantilan matto kylpyhuoneeseen pienentämään tytön kaatumisriskiä liukkaalla lattialla tai ainakin pehmentämään mahdollista muksahdusta. Löytyipä iloiseksi yllätykseksi kaupasta sisustustarrojakin ja sain vihdoin viimein eteisen välioveemme kauan haaveilemani tervetulotoivotuksen.

Selasin kalenteria taaksepäin ja totesin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen ohjelmaton viikonloppupäivä maaliskuussa. Miksi näitä on niin harvoin? Mikä ihmeen kiire sitä muka aina on? No, joka tapauksessa: näitä lisää!

Yksi vuotta!

Eilen vietettiin meidän neidin ensimmäisiä syntymäpäiviä. Varsinainen syntymäpäivä on kyllä vasta ensi viikolla, mutta juhlia saa aina, etukäteenkin!

Leivoin juhlapöytään keksejä vadelmatäytteellä ja käytin pyöreän muotin sijasta perhosmuottia. Suolaisena tarjoiltavana oli ruissipsejä (makuna "Aito ruis") ja siihen kylkeen kinkkutahnaa. Niin ja tietysti syntymäpäiväjuhlissa pitää olla kakku! Tällä kertaa laitoin täytteeksi sekä mansikka- että mustikkatäytteet. Päälle laitoin sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt koristeet ja sivuilla oli kermapursotukset. Kuvia alla.

P. S Harjoittelin kirjainten asettelua harjoituskirjaimilla. Tytön nimi ei siis ole Nimi!

Tyttö sai myös paljon kukkia. Ihanaa!

Meillä alkuvuosi on pelkkää juhlaa nimi- ja syntymäpäivien osalta. Nyt tuleekin pieni tauko juhlintaan. No, arjen juhlaa! Nautitaan kukista ja jo kohta saapuvasta keväästä. Linnut laulaa jo ja päivät ovat paljon valoisampia!

Ensi viikko nautitaankin tytön kanssa toistemme seurasta ekstrapaljon halaillen ja suukotellen! Minulla nimittäin käynnistyy viimeinen viikko kotona ja palaan maaliskuun alusta takaisin töihin. Meillä siis tapahtuu vahdinvaihto, kun tytön isä, rakas aviomieheni, jää koti-isäksi muutamaksi kuukaudeksi. Äidillä fiilikset on haikeat, surulliset, odottavat, ehkä vähän innostuneet, ikävöivät ja todella ristiriitaiset. Samalla olen ylpeä meidän isästä, tytöstä myös, ja odotan jännällä, miten arki lähtee rullaamaan. Kaikki menee varmasti hyvin! Kunhan stressailen.

Nimipäivät

Tytöllä oli tässä taannoin nimipäivä ja päätimme juhlistaa sitä eilen. Kutsuimme paikalle tytön isovanhemmat, siskoni perheineen (ovat myös tytön sylikummit) ja oman isoäitini. Valitettavasti siskoni perhe poti flunssaa, joten he eivät päässeet tulemaan. Menoa silti riitti, kun tyttö sai isovanhemmatkin riehaantumaan!

Olimme kyselijöille kertoneet lahjatoiveeksi sponssirahaa tytön 1-vuotis kuvauksia varten. Yllätykseksemme saimme (tai siis tyttö sai) lahjarahaa niin paljon, että ne kattavat kuvaussession. Itse kuvathan ovat sitten asia erikseen... No, valokuvausliike säilyttää kuvat ikuisesti, joten voimme kehittää niitä ajan kanssa ja aina tarpeen tullen.

Tarjoiltavana oli itsetehty nallekakku ja jauheliha-tomaattipiirakka. Kakussa oli täytteenä mansikka-valkosuklaamousse ja päällä kermapursotus sekä polly-karkkeja ja lakunarua.

 

Onneksi juhlat järjestetiin! Päätimme nimittäin perjantaina, että juhlat perutaan, koska tämä äiti on jo viikon ollut flunssassa. En kuitenkaan voinut kieltää tytöltä ensimmäisiä nimipäiviään ja vieraatkaan eivät pelänneet tartuntaa minulta. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Keittiön uudet verhot

Ryhdistäydyin (taas! Harmi, että siihen on niin usein tarvetta...), kävin Eurokankaassa ja hankin keittiöön uudet verhokankaat. Yllätyin positiivisesti, kun sain verhot ommeltuakin viime viikonlopun aikana! Suorastaan jopas jotakin! Kiitos kuuluu kyllä pääosin miehelleni lapsenhoidollisista syistä, mutta myös ihanalle tytölleni, joka jaksoi päivystää aina silloin tällöin äidin vieressä, kun isä ei ollut saatavilla.

Edellisistä verhoista ei ole kuvaa, mutta ne olivat valkoiset kapat. Eli valkoiset verhot valkoista valkoisempaakin seinää vasten. Eli todella väritöntä ja lässähtänyttä. Nyt puhaltaa raitaiset tuulet! Itse olen todella tyytyväinen. Keittiöön tuli ryhdikkyyttä ja maalaistunnelmaa. Mikä parhainta: verhot sopivat väritykseltään keittiöön, mutta myös sohviimme, jotka kuitenkin näkyvät keittiöstä. Nyt nämä kaksi tilaa on siis yhtenäistetty jotenkin. (Pahoittelut rumista kuvista. Aina ei voi onnistua. Varsinkaan silloin, kun kärsimätön lapsi vaatii huomiota itselleen.)

 Ja vähän joulukoristeitakin on jo roikkumassa verhojen naruista. Enää alle kuukausi jouluun! Jouluihmisenä voin sanoa, että ihanaa. Niin ja sitten tietysti:

Kyllä! Oli taas ihan pakko tehdä mutakakkumuffineja... Tällä kertaa suklaakuorrutuksella. Nyt tuli kyllä sen verran makeita, ettei muffareita voikaan enää syödä montaa putkeen, yksi riittää. Mutta nam! silti.

Syntymäpäiväkakku appiukolle

Tämän postauksen tekeminen on kestänyt luvattoman kauan, sillä tein kakun melkeinpä jo viikko sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Anoppini antoi minulle tehtäväksi tehdä appeni syntymäpäivän kunniaksi täytekakun, jos vaikka vieraitakin sattuisi tulemaan. Suostuin ilman muuta, samalla ratkesi lahjaongelma!

 

Kakussa on kuorrutteena valkoista sokerimassaa. Sokerimassasta ovat myös kukkaset ja onnittelulaatta. Kakkupohja on perus kaakaopohja ja täytteeksi kokeilin Pullahiiren suklaatäytettä, joka oli toooodella hyvää. Seuraavan kakkuun on tosin tehtävä täyte kaksinkertaisena.

 Tarkoitus oli leipoa myös isänpäiväksi jotain kivaa, mutta saa nähdä, miten aika riittää! Pienten lasten vanhemmilla pitäisi olla vähintään kaksi pari käsiä ja jalkoja, jotta ehtisi tekemään kaiken mitä on suunnitellutkin...

Vieraita

Rakkaat ystäväni opiskeluajoilta ja töistä kävivät eilen kylässä. Kyllä oli ihanaa! Olin ilmoittanut miehellenikin vierailusta jo ajoissa ja valjastanut hänet lapsenvahdin vaativaan tehtävään, jotta saan nauttia ystävistäni. Tyttö käyttäytyi kuitenkin oikein mallikkaasti ja ehtipä äidille tulla jo ikäväkin, vaikka olimme kaikki saman katon alla.

Vierailun toteutimme nyyttäriperiaatteella. Yksi toi juomat, toinen salaattiainekset ja minä tein herkkuja. Tällä kertaa uunista ulos tulivat läjä vaaleanpunaisiksi värjättyjä marenkeja ja jo aiemmin mainostamiani mutakakkumuffinsseja.

Ruuasta ja herkuista nautittuamme kävimme tarkistamassa kylän nähtävyydet eli poikkesimme katsomassa naapurin hevosta ja ponia sekä kylän uimarannalla. Vaikka vierailu oli ainoastaan pari tuntinen (olisin pitänyt ystäväni täällä vaikka koko päivän!) jäi minulle todella hyvä mieli: olin kuin Naantalin aurinko koko loppuillan! Ihanaa, kun on ihania ystäviä. Ystävät ja perhe ovat todellinen voimavara!

Mutakakkumuffinsit

Minua jäi kauheasti häiritsemään taannoiset epäonnistuneet muffinsit. Siispä etsin käsiini mutakakkumuffinsien ohjeen Kanelisydämen blogista ja pistin hihat heilumaan. Lopputulos ei ole kovin kaunis, mutta sitäkin herkullisempi! Päällä yksinkertaisesti tomusokerilla makeutettua kermavaahtoa.

Jäin näihin ihan koukkuun ja tuli todellinen voi-sokeri-yliannostus. Minkäs sitä itselleen mahtaa! Kanelisydämellä on siis oikein toimiva resepti. Se sanottakoon, että paistoaika uunissa oli minulla ainakin kaksinkertainen (en katsonut kelloa). Riippuu siis varmaan uunista. Ei voi mennä kauheasti pieleen, kun vaan sorkkii varovasti tikulla ja muistaa, että kaiken mihin liittyy sana mutakakku tulee olla vähän raakaa sisältä.

Kaikki kokeilemaan!

P.S Muffinsit olivat hyviä samana päivänäkin, mutta vielä parempia seuraavana!

Suklaamuffinit

Tehtiin tänään tytön kanssa muffinsseja, kun tytön mummu soitti ja kysyi, voisivatko he papan kanssa tulla kylään. Kyllähän se meille sopi ja päätettiin yllättää samalla isä, joka aina kaipailee kahvin kanssa jotain hyvää.

Itse muffinsi oli ihan perusohjeella tehty eikä siis mitenkään ihmeellinen. Kuorrutteita surffailin netistä ja monet tuntuivat kehuvan voipohjaista kuorrutetta, johon tulee lisäksi tomusokeria. No, ei ollut kyllä minun makuuni ollenkaan! Rasva tarttui kitalakeen ja oli todella ällöttävän makuinen muutenkin. Ei siis pisteitä täältä. Seuraavalla kerralla aion kokeilla ihan vaan vispikermaa, tuorejuustoa ja suklaata oikeassa suhteessa, mikä se sitten onkaan.

Pettymys kaikin puolin. Täytynee korjata se viikonloppuna ja kokeilla mutakakkumuffineita! Mutakakku -jutut ei vaan voi mennä pieleen, eihän?

Kakku isoäidille

Oltiin eilen viettämässä isoäitin 89-vuotis syntymäpäiviä. Itse päivänsankari oli kuitenkin alunperin sitä mieltä, että tänä vuonna ei vietetä syntymäpäiviä, mutta me lähisukulaiset oltiin vahvasti eri mieltä! Siispä tein kakun tarjottavaksi, koska potentiaalisia vieraita oli jo etukäteen varoiteltu, että mitään tarjoilua ei ole. Ihana isoäiti!

Leivoin vaalean kakkupohjan heti aamusta ja aamupäivällä käytiin tytön kanssa vähän shoppailemassa tarvikkeita koristeita varten. Ostin vaaleanpunaista sokerimassaa, mustan elintarviketussin ja pinkkiä pastaväriä kermavaahdon värjäämiseen. Koristeiksi väsäsin "nopat", joihin kirjoitin tussilla "onnea" ja meidän isoäidistä käyttämän nimen. Lisäksi tein liljoja, joita vähän värjäilin tomuvärillä ja tein yksityiskohtia tussilla. Loppusilaukseksi kiinnitin vielä liljan keskelle lumihiutale -nonparellin sokerikuorrutteella.

Itse kakusta tuli loppjen lopuksi ihanan hempeä pinkkeine koristeineen ja kuorrutteineen. Sisällä oli valkosuklaatäyte. Kakun seuraksi survoin pakkasesta mansikoita, mutta tämä "mansikkamelba" unohtui tietysti meidän jääkaappiin... Murr. No, minä ja mieheni saimme nauttia vielä kakun jämistä melban kera illalla.

Uusi puhelin ja suklaatäytekakku

Siskoni aviomies ystävällisesti informoi minua DNA:n luurit kiertoon -kampanjasta. Olin nimittäin jo jonkin aikaa valitellut silloisen Nokia N8:n puhelimeni toiminnan heikkenemistä. Siispä olen nykyään Nokia Lumia 925:n ylpeä omistaja! Toimintaperiaate on ihan erilainen, joten päivät ovat kuluneet uuteen puhelimeen tutustuessa. Olen kyllä todella tyytyväinen hankintaani. En olisi saanut mistään liikkeestä vanhasta puhelimestani vaihdossa yhtä paljon hyvitystä, en edes DNA:lta ilman heidän mahtavaa kampanjaansa!

Eilen käytiin moikkaamassa työkavereitani tytön kanssa. Minulla on niin kova ikävä töihin! Kotonakin on kivaa, mutta aivot alkaa kaivata jo haastetta. En tosin vähättele nykyistä suurinta haastettani pitää tyttö tyytyväisenä, sekin vaatii kyllä aika usein jonkin sortin kekseliäisyyttä. Samaan aikaan on ristiriitaiset fiilikset, kun tyttö laitetaan jo 1v1kk ikäisenä hoitoon... Mielestäni liian nuorena, mutta valtio aika mukavasti sanelee lapsiperheille ehdot, joilla mennään. Eihän kotihoidon tuki riitä alkuunkaan kolmihenkisen perheen elämiseen ellei 1) perheellä ole riittävästi rahaa säästössä tai 2) jommalla kummalla vanhemmalla riittävän suuri palkka koko perheen elättämiseen. Toisaalta, Suomessa sentään on äitiysloma ja vanhempainvapaa, jonka aikana saa edes jonkinmoista rahaa elämiseen. Me ollaan ainakin tultu ihan hyvin toimeen, kun ollaan karsittu kallimmista menoista (uusi puhelin oli siis ensimmäinen suurempi hankintani n. vuoteen). Siinä mielessä ei siis pitäisi valittaa, mutta harmittaa silti laittaa lapsi niin nuorena hoitoon.

Meillä on töissä ollut tapana pitää kerran viikossa "ryhmäkahvit", joissa pyritään kaikki kollegat olemaan aina paikalla kuulumisia vaihtamassa. Kahveille arvotaan viikottain myös kahvileivän tuoja. Koska minun oli tehnyt jo jonnin aikaa mieli leipoa tarjouduin vapaaehtoiseksi. Väsäsin ensimmäistä kertaa täytekakun suklaa täytteellä.

Innostuin taas leipomisesta niin paljon, että sain yöllä mahtavan idean seuraavan kakun koristeluun! Yöllä syntyvät kyllä ihan parhaat ajatukset! Usein vaan käy niin, että mahtavan idean toteutus (varsinkin leivonnassa) ei olekaan ihan niin yksinkertainen ja helppo ja lopputulos on sitten sen näköinen. No, virheistähän ainakin yleensä oppii jotain. Nähtäväksi myös jää, milloin aika riittää kakun leivontaan.

Leipomuksia

Tässä on nyt muutama kuva leipomuksistani keväältä ja kesältä. Haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa, että olen vasta-alkaja, joten mistään priimalaatuisista konditoriatuotteista ei ole kyse. Oman käden jälki näkyy selvästi, muttei ole toisaalta ikinä tarvinnut heittää mitään pois. Täytyy kyllä ottaa huomioon, että koska olen yksi osa tätä taloutta niin se ei liene edes mahdollista, että jotain missä on voita ja sokeria, heitetään pois!

Kesäinen syntymäpäiväkakku rakkaalle aviomiehelleni. Päällä kotimaisia mansikoita sekä wiener nougat crushia ja sisällä valkosuklaa-mansikkatäyte.

Juhannuskakku. Päällä valkoista sokerimassaa ja vaaleanpunaisesta sokerimassasta muotilla tehtyjä kukkasia, joiden terälehdet värjäsin osittain punaisella tomuvärillä. Sisällä Kinuskikissalta poimittu dumletäyte.

Lomakakku miehelleni töihin vietäväksi. Päällä rehellistä vispikermaa ja tummasta suklaasta tehty koristelu. Täyte sama kuin edellisessä.

Kahvikakku. Olennaisesti sama kuin tiikerikakku, mutta tehty pyöreäpohjaiseen kakkuvuokaan ja vuorattu tummasta suklaasta tehdyllä kuorrutteella. Päälle sulatin vielä hieman valkoista suklaata kuvioinniksi.

Kuvia katsellessa tuli taas hirveä hinku päästä leipomaan! Tällä hetkellä ajan kuitenkin vie pihan tasoittaminen ja nurmikon istuttaminen. Olisi ihanaa, jos ensi keväänä edes osassa pihaa kasvaisi nurmikko, jolla pikku prinsessamme pääsisi kirmaamaan!

Macaron-leivokset

Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa

1. kuinka hyviä paljonkohutut macaron-leivokset todellisuudessa ovat ja
2. onko niitä nyt niin vaikea tehdä.

Käytin hyväkseni Mansikkamäen blogissa olevaa macaron reseptiä. Resepti oli mielestäni täydellinen, sillä onnistuin ensimmäisellä kerralla. Tai sitten minulla oli vain aloittelijan tuuria. Suurimmat ongelmani olivat huono pursotinpussi ja epätasaisesti lämmittävä uuni... Leivokset myös halkeilivat päältä, en tiedä miksi.

Kuva on kiireessa otettu, koska leivoksia oli enää jäljellä 3, kun muistin, että pitää ottaa kuva. Niin hyviä olivat! Täytteeksi laitoin Nutellaa ja lemon curdia, joita molempia saa kaupan hyllystä.

Nyt osaan vastata edellisiin kysymyksiin.

1. ovat todella hyviä
2. täytyy kokeilla vielä toistamiseen

Juhannusherkkuja

Vietettiin juhannusta perheen kesken perisuomalaisissa maisemissa mökillä järven rannalla. Ruokapuoli hoidettiin nyyttäriperiaatteella ja minä lupasin tuoda jälkiruoan. Lopputulos on nähtävissä alla: valkosuklaa-mansikka juustokakku valkosuklaakuorrutteella ja marsipaanikoristeella. Muuten hyvä, mutta kuorrutteeseen lorahti liikaa kermaa, joten siitä tuli liian löysää ja valuvaa.

Juhannus jatkui kotiin päästyämme anoppilassa, jonne väsäsin Helsingin Sanomien reseptillä raparperikuppikakkuja kermavaahtopursotuksilla ja suklaakoristeilla. Olivat ihan syötäviä, mutta olisivat voineet olla parempiakin. Helppoja tehtäviä kuitenkin.

Nyt makean kiintiö on aikalailla täysi. Päätinkin, että kunhan lomani alkaa, käväisen Confetin myymälässä Tuusulassa ja ostoslistallani on ainakin pienempi vuoka.

Ensimmäiset marsipaanikokeilut

Olen aina pitänyt leipomisesta. Nyt päätin kuitenkin ryhdistäytyä, menin kauppaan ja ostin marsipaania. Tilasin Confetista tarvikkeita ja googletin parin päivän ajan marsipaanikoristeita. Viime viikonloppuna tein ihka ensimmäiset marsipaaniruusuni ja -kakkuni.

Täytteeksi laitoin suuren idolini Kinuskikissan kinuski-vadelmatäytettä pienoisella muutoksella: vaihdoin vadelmat pakkasesta löytämiini oman maan (viime kesäisiin) mansikoihin.

Kakun myötä hurahdin marsipaaniin täysin! Täytynee lähiaikoina haalia lisää leivontatarvikkeita kasaan ja yrittää toistamiseen. Täydellinen tekemäni kakku ei missään nimessä ole, mutta ehkäpä harjoitus tekee loppujen lopuksi mestarin.

Ei muuta kuin seuraavaa projektia suunnittelemaan!