Sisäeteisen uusi look

Vihdoin ja viimein saatiin sisäeteiseen kauan kaivattu vaatekaappi! Ja sehän sopii paikalleen kuin nyrkki silmään! Sen lisäksi, että eteisestä tuli paljon siistimmän näköinen, myös tytön huone tyhjeni pieneksi jääneiden vaatteiden laatikoista. Nyt vielä, kun saisi aikaiseksi tyhjentää vaatehuoneesta kaikki ulkovaatteet eteisen kaappiin niin saataisiin lisää tilaa sinnekin. Kyllä kaapit on oiva keksintö!

Nyt on vaan yksi ongelma... Vaunut. Ne on koko ajan tiellä nyt, kun niiden paikka on viety. Arkisin vaunut ovat ulkoeteisessä, mutta ovat siellä koko ajan tiellä ja tekevät tilasta superahtaan. Mieheni on tähän ratkaisuun varsin epätyytymätön. Jos vieraita on tulossa, vaunut on tähän asti kuskattu ylimääräiseen makkariin (jossa btw on paaaljon muutakin sellaista tavaraa, jolla ei vielä ole paikkaa). Kun ei niitä raaski ulkonakaan säilyttää, vaikka olisivatkin säältä suojassa. No, eihän vaunut ikuisesti ole käytössä, joten tästä ongelmasta päästään kyllä jossain vaiheessa.

Meillä on käyttöullakko meidän sisä- ja ulkokaton välissä, MUTTA. Siellä ei ole lattiaa. Tilattiin muuttovalmis talo, mutta ullakon lattia ei kuulunut sopimukseen. Kätevää! Materiaalit kyllä kuulu, mutta työ ei. Siispä meillä on taas yksi ikuisuusprojekti käsissämme. Jospa keväällä sais miehen majoitettua aina päiväsaikaan viikonloppuna ullakolle... Tässä vielä kuvaa olohuoneesta ja sisäeteisestä työhuoneesta alias "kirjastosta" kuvattuna.

Joulutunnelmia

Ensinnäkin pahoittelut radiohiljaisuudesta! Joulu on rauhoittumisen aikaa, mutta on se kyllä aika kiireistäkin. Ja sitten avataan lahjat ja sieltä paljastuu tälle äidille paras joululahja, joka on varmasti hitti: kirja ja suklaata. Niitä ei sitten lasketa kädestä ennen kuin kirja on luettu kannesta kanteen. Tänä vuonna lukeminen vaan kesti vähän kauemmin kuin ennen. Arvannette varmaan, että miksi!

Nyt on kuitenkin ensimmäinen joulu(aatto) vietetty omassa uudessa kodissa. Täytyy kyllä sanoa, että ensi vuonna kaikki sujuu varmasti paremmin, koska tänä vuonna kaikenlaiseen säätämiseen kului paljon aikaa. Kuuselle piti löytää oikea paikka, samoin joulukoristeille, sankka joukko ihmisiä "piti" kutsua kylään joulukahville ja samalla tutustumaan meidän uuteen kotiin. Lisäksi meillä oli ensimmäinen lapsellinen joulu, joka jo pelkästään lisäsi säätämista jonkin verran.

Kaikesta säätämisestä huolimatta joulun tunnelma säilyi ja saimme rauhoittua perheen kesken. Meidän kummankin vanhemmat asuvat samassa kaupungissa, samoin siskoni perheineen sekä isoäitini, joten saimme nauttia kaikkien läheisten seurasta. Tytöntyllerö ei ihan vielä, nyt kymmenkuisena, perustanut lahjoista. Lahjapaperit olivat melkein kivempia kuin itse lahja paperin sisällä! Joulukuusikin on saanut olla rauhassa. Onneksi siis päädyimme hankkimaan ihan oikean rehdin suomalaisen ja samasta kaupungista kaadetun kuusen. Emmimme sitä nimittäin jonnin verran, koska pelkäsimme tytön roikkuvan 24/7 kiinni kuusessa.

Vaikka joulunaika onkin lempiaikaani vuodesta, ja joulukinkku melkeinpä lempiruokaani, on toisaalta helpotus, että joululaatikot, kinkku ja muut jouluruuat ovat jääkaapistamme loppu-slut. Joulun tunnelma silti jatkuu Nuutin-päivään asti, jolloin kuusi pääsee takaisin luontoon, mutta myös Nuutin-päivän jälkeen, sillä jouluvaloista en ihan vielä luovu. Ja miksi pitäisi? Ne piristävät mukavasti, kun ulkona on muuten niin pimeää. Vaikka nythän päivä jo pitenee.

Hyvää ja ihanaa uutta vuotta kaikille teille, jotka luette blogiani!

Joulufiilistelyä

Vielä täytyy ostaa yhdet jouluvalot ulos piristämään pimeitä iltoja, mutta muuten meidän talo alkaa olla joulukunnossa. Kuusi tietysti puuttuu, mutta sen hankinta on jo ostoslistalla!

 

Joku voisi sanoa, että meillä harrastetaan aika minimalistista koristelua... Myönnän sen itsekin. En tykkää, että joka pöydällä on jotain. Siispä meidän joulukoristelu rajoittuu kynttelikköihin, kynttilöihin, takan reunalla ja tv-tasolla oleviin tonttuihin, keittiön lipaston päällä kököttävään olkipukkiin sekä keittiön verhoista roikkuviin tytön tänä vuonna pikkujoululahjaksi saamiin joulukoristeisiin.

Mies ei niin kiinnitä tällaisiin huomiota ja minulle joulu on valojen ja lämmön tuomaa tunnelmaa. Tunnelma on taattu, kun kuusi tuo mukanaan ihanan metsän tuoksun! Tänä vuonna jännitetään sitä, pysyykö kuusi pystyssä... Onneksi tekniikka on kehittyessään tuonut mukanaan mahdollisuuden koristaa kuusi oikeiden kynttilöiden sijaan sähköversioilla!

Täydellistä arkea

Mitään erikoista täällä meillä päin ei tapahdu. Ehkä syystä myös blogihiljaisuus, kunnes tänä aamuna tytön hymyillessä suupielet korvissa oivalsin, että meillähän tapahtuu juuri sitä itseään: onnellista ja täydellistä arkea. Olen nyt siinä vaiheessa elämää, josta pienenä tyttönä haaveilin. On aviomies, lapsi, koira, omakotitalo ja muu perhe ihan lähietäisyydellä. Voiko sitä ihminen enempää toivoa? Eilen siskoni kanssa sovittiin, että eiköhän siinä ole tälle joululle lahjaa kerrakseen, kun näkee lasten ilon jouluaattona (ja tietysti muinakin päivinä) ja saa itse nauttia siitä sekä muiden rakkaiden mukanaan tuomasta tunnelmasta, lämmöstä ja rakkaudesta.

Vähän täytyy silti joulutunnelmoida kotonakin. En ole löytänyt mieleistä adventtikynttelikköä mistään, joten päädyin ostamaan Hemtexiltä adventtinumerot. Allaoleva kuva valaiskoon asiaa. Kuvasta välittyy jotenkin kylmä tunnelma, en saanut millään otettua sellaista kuvaa, jossa värit olisivat vastanneet todellisuutta. Syytän kynttilöiden vieressä olevaa energiansäästölamppua (ja television S-market mainosta).

 

Lumitilanne täällä etelässä ei ole hääppöinen. Pakkasta sentään on! Riemu jäätyneestä maasta on rajaton, kun talouteen kuuluu pitkäkarvainen koira, jonka lyhyet jalat lennättävät kuraa/hiekkaa/kaikkea mahdollista syvälle vatsakarvoihin. Nehän ei nimittäin pyyhkimällä tai pesemässä lähde. Kaikki roska löytyy lattialta siitä kohtaa, missä koira on maannut ja kuivatellut itseään TAI tyttömme etumuksesta hänen ryömittyään tällaisten roskaläjien läpi. Imurille on siis ollut käyttöä, olisi ollut ehkä jopa toteutunutta käyttöä enemmänkin.

Nyt lunta on ihan pikkiriikkisen ja joki on jo osittain jäässä. Ehkä se jouluinen maisema sieltä vielä tulee. Onhan tässä vielä melkein kolme viikkoa jouluun! Vaikka kuten edellä sanottu, joulutunnelman luo ja tuo läheiset ihmiset. Ja perinteet. No hyvä on, valkoinen maa edesauttaa asiaa. Mutta ei kyllä ole välttämätön. Läheiset ovat.