Kaikkea sitä.

Pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaisuudesta täällä blogimaailmassa. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä! Ensin tämän perheen äiti sairastui vatsatautiin, joka kesti onneksi vain yhden yön ja yhden päivän. Jokainen lapsiperhe kuitenkin varmasti tietää, että vatsatauti ei usein jää siihen. No, ei jäänyt meilläkään. Seuraavaksi tautiin sairastui tyttö, joka ripuloi (ei onneksi oksennellut!) viisi vuorokautta, ja viimeiseksi aviomieheni. Taudista toipumiseen ja nestetasapainon palauttamiseen meni yhteensä noin kaksi viikkoa. Kaiken kukkuraksi suoritan jatko-opintoja, jotka ovat parin viimeisen viikon aikana työllistäneet minua rankalla kädellä. Juurikin tänään vietän ensimmäistä vapaata ja stressitöntä iltaa sitten... en edes muista. Ihanaa joka tapauksessa!

Kaikesta negatiivisesta huolimatta, myös positiivisia asioita tapahtuu. Ja varsinkin tuon vatsatautiepisodin jälkeen, positiivisuutta osaa myös arvostaa. Iloisten asioiden ei edes tarvitse olla suuria nostaakseen ihmisen mielialaa. Hyvänä esimerkkinä lapsen hiustenkasvu. Poninhännän tekeminen onnistuu jo!

Toinen iloinen asia oli erittäin rakkaan ystäväni baby showerit. Ja ylipäätään hänen raskautensa ja äidiksi kasvamisensa. Ei siis ihan pieniä asioita, mutta sitäkin iloisempia! Ja jännittävämpiä. Tein vauvasuihkuihin sinisellä teemalla täytekakun geishatäytteellä ja suklaapohjalla. Päällinen on sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt tennarit on tehty Pionilaakson ohjeiden mukaan. Kakun sivut ovat kermakuorrutteiset, kuten myös kuorrutteet kakun päällä. Maittavuudesta en tiedä, koska (kiitos vatsataudin!) en yksinkertaisesti pysty syömään kakkuja tällä hetkellä. Ehkä hyvä niin. Alla kuitenkin kuvamateriaalia kakusta. Toisessa kuvassa taustalla olevat vaahtokarkkivaunut ovat erään toisen ystäväni käsialaa. Söpöt, eikö?

Olen niin iloinen ja onnellinen tulevasta pääsiäisestä! Lähinnä kyllä siihen kuuluvan pidemmän vapaan takia. Töissä on mukavaa ja teen töitä ihan erilaisella motivaatiolla kuin ennen äitiyttäni ja äitiyslomaani, mutta onhan se nyt niin, ettei mikään voita oman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Lapsen hoitaminen on rankkaa, rankempaa kuin aikuisten-oikea-työ, mutta äidin sydän lyö omalle lapselle eikä silloin työn vaativuudella ole mitään merkitystä. Sillä pienellä sivuhuomautuksella, että vanhempien tulee silti saada myös hengähtää ja viettää omaakin aikaa aina silloin tällöin.

Iloista, aurinkoista ja toivottavasti lämpöennätykset rikkovaa pääsiäistä jokaiselle teistä! Eipä kai siitäkään haittaa olisi, jos keittiön kaapin perukoilta löytyisi pari (no, vähintäänkin muutama) suklaamunaa.

Yksi vuotta!

Eilen vietettiin meidän neidin ensimmäisiä syntymäpäiviä. Varsinainen syntymäpäivä on kyllä vasta ensi viikolla, mutta juhlia saa aina, etukäteenkin!

Leivoin juhlapöytään keksejä vadelmatäytteellä ja käytin pyöreän muotin sijasta perhosmuottia. Suolaisena tarjoiltavana oli ruissipsejä (makuna "Aito ruis") ja siihen kylkeen kinkkutahnaa. Niin ja tietysti syntymäpäiväjuhlissa pitää olla kakku! Tällä kertaa laitoin täytteeksi sekä mansikka- että mustikkatäytteet. Päälle laitoin sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt koristeet ja sivuilla oli kermapursotukset. Kuvia alla.

P. S Harjoittelin kirjainten asettelua harjoituskirjaimilla. Tytön nimi ei siis ole Nimi!

Tyttö sai myös paljon kukkia. Ihanaa!

Meillä alkuvuosi on pelkkää juhlaa nimi- ja syntymäpäivien osalta. Nyt tuleekin pieni tauko juhlintaan. No, arjen juhlaa! Nautitaan kukista ja jo kohta saapuvasta keväästä. Linnut laulaa jo ja päivät ovat paljon valoisampia!

Ensi viikko nautitaankin tytön kanssa toistemme seurasta ekstrapaljon halaillen ja suukotellen! Minulla nimittäin käynnistyy viimeinen viikko kotona ja palaan maaliskuun alusta takaisin töihin. Meillä siis tapahtuu vahdinvaihto, kun tytön isä, rakas aviomieheni, jää koti-isäksi muutamaksi kuukaudeksi. Äidillä fiilikset on haikeat, surulliset, odottavat, ehkä vähän innostuneet, ikävöivät ja todella ristiriitaiset. Samalla olen ylpeä meidän isästä, tytöstä myös, ja odotan jännällä, miten arki lähtee rullaamaan. Kaikki menee varmasti hyvin! Kunhan stressailen.

Syntymäpäiväkakku appiukolle

Tämän postauksen tekeminen on kestänyt luvattoman kauan, sillä tein kakun melkeinpä jo viikko sitten. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Anoppini antoi minulle tehtäväksi tehdä appeni syntymäpäivän kunniaksi täytekakun, jos vaikka vieraitakin sattuisi tulemaan. Suostuin ilman muuta, samalla ratkesi lahjaongelma!

 

Kakussa on kuorrutteena valkoista sokerimassaa. Sokerimassasta ovat myös kukkaset ja onnittelulaatta. Kakkupohja on perus kaakaopohja ja täytteeksi kokeilin Pullahiiren suklaatäytettä, joka oli toooodella hyvää. Seuraavan kakkuun on tosin tehtävä täyte kaksinkertaisena.

 Tarkoitus oli leipoa myös isänpäiväksi jotain kivaa, mutta saa nähdä, miten aika riittää! Pienten lasten vanhemmilla pitäisi olla vähintään kaksi pari käsiä ja jalkoja, jotta ehtisi tekemään kaiken mitä on suunnitellutkin...

Kakku isoäidille

Oltiin eilen viettämässä isoäitin 89-vuotis syntymäpäiviä. Itse päivänsankari oli kuitenkin alunperin sitä mieltä, että tänä vuonna ei vietetä syntymäpäiviä, mutta me lähisukulaiset oltiin vahvasti eri mieltä! Siispä tein kakun tarjottavaksi, koska potentiaalisia vieraita oli jo etukäteen varoiteltu, että mitään tarjoilua ei ole. Ihana isoäiti!

Leivoin vaalean kakkupohjan heti aamusta ja aamupäivällä käytiin tytön kanssa vähän shoppailemassa tarvikkeita koristeita varten. Ostin vaaleanpunaista sokerimassaa, mustan elintarviketussin ja pinkkiä pastaväriä kermavaahdon värjäämiseen. Koristeiksi väsäsin "nopat", joihin kirjoitin tussilla "onnea" ja meidän isoäidistä käyttämän nimen. Lisäksi tein liljoja, joita vähän värjäilin tomuvärillä ja tein yksityiskohtia tussilla. Loppusilaukseksi kiinnitin vielä liljan keskelle lumihiutale -nonparellin sokerikuorrutteella.

Itse kakusta tuli loppjen lopuksi ihanan hempeä pinkkeine koristeineen ja kuorrutteineen. Sisällä oli valkosuklaatäyte. Kakun seuraksi survoin pakkasesta mansikoita, mutta tämä "mansikkamelba" unohtui tietysti meidän jääkaappiin... Murr. No, minä ja mieheni saimme nauttia vielä kakun jämistä melban kera illalla.

Leipomuksia

Tässä on nyt muutama kuva leipomuksistani keväältä ja kesältä. Haluaisin kuitenkin vielä muistuttaa, että olen vasta-alkaja, joten mistään priimalaatuisista konditoriatuotteista ei ole kyse. Oman käden jälki näkyy selvästi, muttei ole toisaalta ikinä tarvinnut heittää mitään pois. Täytyy kyllä ottaa huomioon, että koska olen yksi osa tätä taloutta niin se ei liene edes mahdollista, että jotain missä on voita ja sokeria, heitetään pois!

Kesäinen syntymäpäiväkakku rakkaalle aviomiehelleni. Päällä kotimaisia mansikoita sekä wiener nougat crushia ja sisällä valkosuklaa-mansikkatäyte.

Juhannuskakku. Päällä valkoista sokerimassaa ja vaaleanpunaisesta sokerimassasta muotilla tehtyjä kukkasia, joiden terälehdet värjäsin osittain punaisella tomuvärillä. Sisällä Kinuskikissalta poimittu dumletäyte.

Lomakakku miehelleni töihin vietäväksi. Päällä rehellistä vispikermaa ja tummasta suklaasta tehty koristelu. Täyte sama kuin edellisessä.

Kahvikakku. Olennaisesti sama kuin tiikerikakku, mutta tehty pyöreäpohjaiseen kakkuvuokaan ja vuorattu tummasta suklaasta tehdyllä kuorrutteella. Päälle sulatin vielä hieman valkoista suklaata kuvioinniksi.

Kuvia katsellessa tuli taas hirveä hinku päästä leipomaan! Tällä hetkellä ajan kuitenkin vie pihan tasoittaminen ja nurmikon istuttaminen. Olisi ihanaa, jos ensi keväänä edes osassa pihaa kasvaisi nurmikko, jolla pikku prinsessamme pääsisi kirmaamaan!