Juhannuskakku

Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti!

Kakun välissä Kinuskikissan dumletäyte, mutta makealle persona ihmisenä nostin muscovadon määrän 1.5dl ja dumlen 250g. Päällä kermapursotukset. Illalla nähdään, onko täyte syöjille jopa liian makea!

Kakkuja hiljaisuuden ajalta

Alla läjä kuvia kakuista, joita olen väsäillyt tässä loppukeväästä ja alkukesästä. Vaikka blogi on elänyt hiljaisuudessa, en siis ole kuitenkaan ollut toimetonna!

Suklaakuorutteinen kakku on tehty ihan rehellisesti ja suoraan Pullahiiren ohjeen mukaan. Paitsi etten kiinnittänyt sen erityisemmin huomiota kakun laktoosittomuuteen. Ja, että tein kakun halkaisijaltaan 18cm vuokaan. Ylempi kakku on anopin nimipäiville ja alempi on lohtukakku. Alun perin sen piti palvella minun ja ystävieni makeanhimoa, mutta tapaamisemme peruuntui, joten hukutin suruni kakkuun. Koristeet ovat sokerimassasta.

Mieheni 30-vuotissyntymäpäiville tein kakun vaahtokarkkimassapäällisellä ja mansikka-valkosuklaatäytteellä. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös sokeripitsiä ja sehän oli helppoa kuin heinänteko! Onnistuu takuuvarmasti siis myös ensikertalaiselta. Paketissa tuli niin hyvät ohjeet, että näitä ohjeita kannattaa kyllä lukea. Tätä koristeluvaihtoehtoa aion käyttää jatkossakin!

Varoituksen sana kuitenkin: varaudu sotkuun. Omat pikku kätöseni olivat aika mustaksi värjäytyneet, kun kakku oli valmis. Jos siis omistat muovihanskat, käytä niitä! Lisäksi kannattaa laittaa pitsimuotin alle jokin tarpeeksi iso alusta, esim. leivinpaperi. Meidän leikkuulauta oli ainakin allekirjoittaneelle liian pieni sotkettavaksi!

Muutos blogiin

Ensin anteeksipyyntöni blogihiljaisuudesta. Taas. Meillä ollaan oltu kaikki liikenevä vapaa-aika pihalla töissä siinä toivossa, että se joskus valmistuisi. Toivo alkaa tosin pikku hiljaa hiipua... Ihmisen, joka haluaa kaiken heti ja vielä heti valmiiksikin, on vaikea niellä sellainen pieni tosiasia, että pihassa vaan kestää vuosia ja vuosia ennen kuin se on valmis. Tai no, ketä huijaan! Eihän se ole ikinä valmis. Ihan sama asia kuin kodin sisustus! Vaan juuri se puutarhan hoidosta ja sisustuksesta taitaakin tehdä niin kivan "harrastuksen".

Toinen harrastus, joks tässä on niellyt aikaa on jo kaksi vuotta sitten aloitettu virkkuutyö (pienehkö, minun taidot huomioon ottaen suurehko, pöytäliina). Päätin vuoden alussa, etten saa aloittaa mitään uutta käsityötä ennen kuin vanhat on saatu päätökseen. Check! Nyt se viimeinenkin käsityö on sitten valmis. Varastossa on kahdeksan kerää alpakkalankaa ja sormet syyhyää jo! Mitähän niistä saisi aikaiseksi?

Sitten itse asiaan. Blogissani on tapahtunut (tai tapahtuu) muutos koskien perhettäni, erityisesti rakasta tytärtäni. Eli jatkossa en postaile enää lapsestani, ainakaan mitään yksityiskohtaista. Olen jo poistellut aiempi tekstejä. Miksi? Koska kuka minä olen päättämään, haluaako lapseni olla netissä. Tiedän, olen huoltaja, mutta netti on vaarallinen paikka, aikuisellekin! Enkä ole ollenkaan varma, haluaako tyttöni vanhempana lukea äidin kirjoittamia juttuja hänestä netistä. Enkä ole varma siitäkään, kuinka hyvin kaikki kuvat ja tekstit saa oikeasti pysyvästi poistettua. Tyttö saa tehdä isompana itse päätöksensä. Reilu peli, eikö? 

Tässä linkki tekstiin, joka herätti minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Tämä ei silti tarkoita, että pahksuisin ihmisiä, jotka "laittavat lapsensa nettiin". Jokainen tekee omat päätöksensä. Joidenkin, luultavasti monenkin, mielestä minä ylireagoin, mutta henkilökohtaisesti en halua ottaa riskejä lapseni suhteen. Perheenä saamme edelleen kokea tytön kehityksen, ilot ja surut, blogiin taasen päivittelen edelleen leipomuksia ja sisustukseen liittyviä asioita.