Silti ärsyttää. Nimittäin toi hiekka ja kura. Eikä sekään ärsyttäisi ellei olisi tuota pitkä- ja tuuheakarvaista lapinkoiraa. Arvatkaapa vaan, paljonko meillä on hiekkaa ja kuraisia tassunjälkiä lattialla uteliaan tyttölapsemme tutkittavana? Ja arvatkaapa samaan syssyyn, että minkä väriset esim. vaalean harmaat college housut, tai oikeastaan alunperin ihan minkä väriset housut vaan, on konttaavan pienokaisen päällä illalla?
Siispä olemme turvautuneet, koiramme pettymykseksi ja kauhuksi, koiran kurahaalariin. Kyllä! Älkääkä ollenkaan siellä pyöritelkö silmiänne, että "taas noita koiran pukijoita"! Meillä ei koiralle mitään muuta vaatetta ole (paitsi pelastusliivit veneeseen) ja haalari helpottaa meidän arkea valtavasti.
Ja myönnän jo tässä ja nyt, että onhan koira kurahaalari päällään ihan valtavan koominen näky, ehkä vähän säälittäväkin, mutta kun hiekkaa ei rapise lattialle ulkoilun jälkeen juuri ollenkaan. Tuossa on alla vielä kuva haalarin vatsaosasta ulkoilun jälkeen. Kaikki tuo olisi ollut siis meidän sängyn vieressä, koska siellähän meidän koira päivisin nukkuu.
Käytetään toki pyyhettä koiran kuivaamiseen, mutta siitä on apua lähinnä tippuvan veden häätämisessä. Siinä kuivaillessa tulee pyöriteltyä kaikki hiekka syvälle vatsakarvoihin, mistä se sitten tippuu koiran turkin kuivuessa. Kuten kävi heti kuvienottoa seuraavana päivänä, kun ajatuksissani unohdin kokonaan vaatettaa koiran.
Kaikkea sitä.
