keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kaikkea sitä.

Pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaisuudesta täällä blogimaailmassa. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä! Ensin tämän perheen äiti sairastui vatsatautiin, joka kesti onneksi vain yhden yön ja yhden päivän. Jokainen lapsiperhe kuitenkin varmasti tietää, että vatsatauti ei usein jää siihen. No, ei jäänyt meilläkään. Seuraavaksi tautiin sairastui tyttö, joka ripuloi (ei onneksi oksennellut!) viisi vuorokautta, ja viimeiseksi aviomieheni. Taudista toipumiseen ja nestetasapainon palauttamiseen meni yhteensä noin kaksi viikkoa. Kaiken kukkuraksi suoritan jatko-opintoja, jotka ovat parin viimeisen viikon aikana työllistäneet minua rankalla kädellä. Juurikin tänään vietän ensimmäistä vapaata ja stressitöntä iltaa sitten... en edes muista. Ihanaa joka tapauksessa!

Kaikesta negatiivisesta huolimatta, myös positiivisia asioita tapahtuu. Ja varsinkin tuon vatsatautiepisodin jälkeen, positiivisuutta osaa myös arvostaa. Iloisten asioiden ei edes tarvitse olla suuria nostaakseen ihmisen mielialaa. Hyvänä esimerkkinä lapsen hiustenkasvu. Poninhännän tekeminen onnistuu jo!

Toinen iloinen asia oli erittäin rakkaan ystäväni baby showerit. Ja ylipäätään hänen raskautensa ja äidiksi kasvamisensa. Ei siis ihan pieniä asioita, mutta sitäkin iloisempia! Ja jännittävämpiä. Tein vauvasuihkuihin sinisellä teemalla täytekakun geishatäytteellä ja suklaapohjalla. Päällinen on sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt tennarit on tehty Pionilaakson ohjeiden mukaan. Kakun sivut ovat kermakuorrutteiset, kuten myös kuorrutteet kakun päällä. Maittavuudesta en tiedä, koska (kiitos vatsataudin!) en yksinkertaisesti pysty syömään kakkuja tällä hetkellä. Ehkä hyvä niin. Alla kuitenkin kuvamateriaalia kakusta. Toisessa kuvassa taustalla olevat vaahtokarkkivaunut ovat erään toisen ystäväni käsialaa. Söpöt, eikö?




Olen niin iloinen ja onnellinen tulevasta pääsiäisestä! Lähinnä kyllä siihen kuuluvan pidemmän vapaan takia. Töissä on mukavaa ja teen töitä ihan erilaisella motivaatiolla kuin ennen äitiyttäni ja äitiyslomaani, mutta onhan se nyt niin, ettei mikään voita oman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Lapsen hoitaminen on rankkaa, rankempaa kuin aikuisten-oikea-työ, mutta äidin sydän lyö omalle lapselle eikä silloin työn vaativuudella ole mitään merkitystä. Sillä pienellä sivuhuomautuksella, että vanhempien tulee silti saada myös hengähtää ja viettää omaakin aikaa aina silloin tällöin.

Iloista, aurinkoista ja toivottavasti lämpöennätykset rikkovaa pääsiäistä jokaiselle teistä! Eipä kai siitäkään haittaa olisi, jos keittiön kaapin perukoilta löytyisi pari (no, vähintäänkin muutama) suklaamunaa.