Juhlallisuuksia ei sen kummemmin ollut. Äitini kävi päivällä meillä ja toi tullessaan kauniita ruusuja ja Villeroy & Bochin aivan mahtavan näköisen (ja toimivan) kulhon. Mieheni toi aivan ihania valkoisia ja hennon vaaleanpunaisia tulppaaneja. Rakastan tulppaaneja! Ja ruusuja. Lisäksi hän tarjoutui maksamaan kauan himoitsemani nahkasaappaat. Illemmalla appivanhempani tulivat vielä käymään ja toivat tullessaan valkoisia tulppaaneja.
Materialistisen muistamisen lisäksi sain onnitteluja myös sekä tekstiviestitse että facebookissa. Olin kyllä varsin otettu kaikesta muistamisesta.
Varsinaiset 30 -vuotis juhlallisuudet vietetään tyttömme 1 -vuotis juhlien yhteydessä ensi viikonloppuna. Olen kuitenkin painottanut, että silloin juhlitaan pääasiassa tyttöä, siksipä kai lähipiiri salakavalasti eilen ujuttautui meillä käymään. Jotenkin "tässä iässä" jo tuntuu, ettei tarvitse sen kummempia juhlallisuuksia. Ja paras lahja minulle on, kun saan nauttia tyttäreni ilosta omana juhlapäivänään! Onko sen parempaa lahjaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti