Koti-ikävä

Sitä minä vaan, että.

Istuskelen täällä Münchenin lentokentällä ja odottelen vaihtolentoa Italiaan. Kyseessä on työmatka, joten mitään aurinkorannalla köllöttelyä ei ole tiedossa. Ja tiedättekö mitä? Olen ollut kotoa poissa vasta (?) kahdeksan tuntia ja koti-ikävä on mieletön! Tuleva viikko mennään siis tahdonvoiman voimalla.

Miksi sitä aina vasta tällaisissa tilanteissa oivaltaa, kuinka tärkeitä omat läheiset ovat? Miksei osaa olla kiitollinen ennen kuin vasta silloin, kun se joku puuttuu? Tai olenhan minä kiitollinen, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Italy, here I come! Family, I love you! Äiti tulee pian takaisin.

Naapurikahvit!

Kesä lähenee pikku hiljaa loppuaan, joten päätimme kutsua naapurimme sunnuntaikahville nauttimaan vielä kesäisistä mauista.

Tarjolla oli kakku, jossa oli ihan normi sokerikakkupohja, täytteenä mansikkarahkaa sitruunavivahteella ja päällä kermapursotukset sekä tuoreita mansikoita ja mustikoita. Aiemmista leipomuksista viisastuneena tein tämän pienempään (18cm) kakkuvuokaan sen tavanomaisen jättivuoan (26cm) sijaan.

Sunnuntai illansuu vierähti nopeasti mukavassa seurassa. Olemme onnekkaita, kun naapurimme ovat niin mukavia: iloisia ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen! Kiitos teille, naapurit!

Nimpparikakku töihin

Tovihan tässä taas vierähti edellisestä päivityksestä, mutta kelit ovat olleet niin lämpimät, sanottakoon jopa kuumat, ettei tämä rouva ole ollut lainkaan motivoitunut leipomiseen. Kaikki liikenevä vapaa-aika täällä meidän kulmilla on vietetty pihatöissä ja nyt se alkaa jo pikku hiljaa näkyä. Ei sillä, että tässä hommat kesken loppuisi, ei ei!

En enää yleensä vietä nimipäiviä, mutta nyt ajattelin leipasta töihin kakun. Niin moni palasi lomiltakin juuri sopivasti, että kakusta tuli monelle myös tervetuliaiskakku töihin. Ehkä myös pehmeä lasku töihin.

Kakkupohjasta tein perinteisen suklaapohjan Van Houten -kaakaojauheen avulla. Muuten kakku on aikamoinen kermapläjäys: pursotuksen lisäksi kermaa löytää täytteestä, joka on geishatäyte eli vispikermaa, muscovado -sokeria ja PALJON geishaa rouhittuna.

Kakun päälle raastoin Fazerin maitosuklaata ja ripottelin wiener nougat -crushia.

Oli mukavaa istua taas pitkästä aikaa melkein koko ryhmän kanssa kahvilla ja vaihtaa kesän kuulumiset. Ehkä tästä voisi jopa tehdä perinteen.

Mitä leipomiseen tulee: ehkä se motivaatio tästä pikku hiljaa lähtee nousuun, kun syksy, viileys ja hiipivä pimeys ottavat vallan kesänlapsesta. Pääsee taas nauttimaan kynttilöistä ja kirpsakoista keleistä. Ja kakuista.

Juhannuskakku

Hyvää juhannusta kaikille tasapuolisesti!

Kakun välissä Kinuskikissan dumletäyte, mutta makealle persona ihmisenä nostin muscovadon määrän 1.5dl ja dumlen 250g. Päällä kermapursotukset. Illalla nähdään, onko täyte syöjille jopa liian makea!

Kakkuja hiljaisuuden ajalta

Alla läjä kuvia kakuista, joita olen väsäillyt tässä loppukeväästä ja alkukesästä. Vaikka blogi on elänyt hiljaisuudessa, en siis ole kuitenkaan ollut toimetonna!

Suklaakuorutteinen kakku on tehty ihan rehellisesti ja suoraan Pullahiiren ohjeen mukaan. Paitsi etten kiinnittänyt sen erityisemmin huomiota kakun laktoosittomuuteen. Ja, että tein kakun halkaisijaltaan 18cm vuokaan. Ylempi kakku on anopin nimipäiville ja alempi on lohtukakku. Alun perin sen piti palvella minun ja ystävieni makeanhimoa, mutta tapaamisemme peruuntui, joten hukutin suruni kakkuun. Koristeet ovat sokerimassasta.

Mieheni 30-vuotissyntymäpäiville tein kakun vaahtokarkkimassapäällisellä ja mansikka-valkosuklaatäytteellä. Kokeilin ensimmäistä kertaa myös sokeripitsiä ja sehän oli helppoa kuin heinänteko! Onnistuu takuuvarmasti siis myös ensikertalaiselta. Paketissa tuli niin hyvät ohjeet, että näitä ohjeita kannattaa kyllä lukea. Tätä koristeluvaihtoehtoa aion käyttää jatkossakin!

Varoituksen sana kuitenkin: varaudu sotkuun. Omat pikku kätöseni olivat aika mustaksi värjäytyneet, kun kakku oli valmis. Jos siis omistat muovihanskat, käytä niitä! Lisäksi kannattaa laittaa pitsimuotin alle jokin tarpeeksi iso alusta, esim. leivinpaperi. Meidän leikkuulauta oli ainakin allekirjoittaneelle liian pieni sotkettavaksi!

Muutos blogiin

Ensin anteeksipyyntöni blogihiljaisuudesta. Taas. Meillä ollaan oltu kaikki liikenevä vapaa-aika pihalla töissä siinä toivossa, että se joskus valmistuisi. Toivo alkaa tosin pikku hiljaa hiipua... Ihmisen, joka haluaa kaiken heti ja vielä heti valmiiksikin, on vaikea niellä sellainen pieni tosiasia, että pihassa vaan kestää vuosia ja vuosia ennen kuin se on valmis. Tai no, ketä huijaan! Eihän se ole ikinä valmis. Ihan sama asia kuin kodin sisustus! Vaan juuri se puutarhan hoidosta ja sisustuksesta taitaakin tehdä niin kivan "harrastuksen".

Toinen harrastus, joks tässä on niellyt aikaa on jo kaksi vuotta sitten aloitettu virkkuutyö (pienehkö, minun taidot huomioon ottaen suurehko, pöytäliina). Päätin vuoden alussa, etten saa aloittaa mitään uutta käsityötä ennen kuin vanhat on saatu päätökseen. Check! Nyt se viimeinenkin käsityö on sitten valmis. Varastossa on kahdeksan kerää alpakkalankaa ja sormet syyhyää jo! Mitähän niistä saisi aikaiseksi?

Sitten itse asiaan. Blogissani on tapahtunut (tai tapahtuu) muutos koskien perhettäni, erityisesti rakasta tytärtäni. Eli jatkossa en postaile enää lapsestani, ainakaan mitään yksityiskohtaista. Olen jo poistellut aiempi tekstejä. Miksi? Koska kuka minä olen päättämään, haluaako lapseni olla netissä. Tiedän, olen huoltaja, mutta netti on vaarallinen paikka, aikuisellekin! Enkä ole ollenkaan varma, haluaako tyttöni vanhempana lukea äidin kirjoittamia juttuja hänestä netistä. Enkä ole varma siitäkään, kuinka hyvin kaikki kuvat ja tekstit saa oikeasti pysyvästi poistettua. Tyttö saa tehdä isompana itse päätöksensä. Reilu peli, eikö? 

Tässä linkki tekstiin, joka herätti minut ajattelemaan asiaa tarkemmin. Tämä ei silti tarkoita, että pahksuisin ihmisiä, jotka "laittavat lapsensa nettiin". Jokainen tekee omat päätöksensä. Joidenkin, luultavasti monenkin, mielestä minä ylireagoin, mutta henkilökohtaisesti en halua ottaa riskejä lapseni suhteen. Perheenä saamme edelleen kokea tytön kehityksen, ilot ja surut, blogiin taasen päivittelen edelleen leipomuksia ja sisustukseen liittyviä asioita. 

Kaikkea sitä.

Pahoitteluni viimeaikaisesta hiljaisuudesta täällä blogimaailmassa. Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet yhtä hullunmyllyä! Ensin tämän perheen äiti sairastui vatsatautiin, joka kesti onneksi vain yhden yön ja yhden päivän. Jokainen lapsiperhe kuitenkin varmasti tietää, että vatsatauti ei usein jää siihen. No, ei jäänyt meilläkään. Seuraavaksi tautiin sairastui tyttö, joka ripuloi (ei onneksi oksennellut!) viisi vuorokautta, ja viimeiseksi aviomieheni. Taudista toipumiseen ja nestetasapainon palauttamiseen meni yhteensä noin kaksi viikkoa. Kaiken kukkuraksi suoritan jatko-opintoja, jotka ovat parin viimeisen viikon aikana työllistäneet minua rankalla kädellä. Juurikin tänään vietän ensimmäistä vapaata ja stressitöntä iltaa sitten... en edes muista. Ihanaa joka tapauksessa!

Kaikesta negatiivisesta huolimatta, myös positiivisia asioita tapahtuu. Ja varsinkin tuon vatsatautiepisodin jälkeen, positiivisuutta osaa myös arvostaa. Iloisten asioiden ei edes tarvitse olla suuria nostaakseen ihmisen mielialaa. Hyvänä esimerkkinä lapsen hiustenkasvu. Poninhännän tekeminen onnistuu jo!

Toinen iloinen asia oli erittäin rakkaan ystäväni baby showerit. Ja ylipäätään hänen raskautensa ja äidiksi kasvamisensa. Ei siis ihan pieniä asioita, mutta sitäkin iloisempia! Ja jännittävämpiä. Tein vauvasuihkuihin sinisellä teemalla täytekakun geishatäytteellä ja suklaapohjalla. Päällinen on sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt tennarit on tehty Pionilaakson ohjeiden mukaan. Kakun sivut ovat kermakuorrutteiset, kuten myös kuorrutteet kakun päällä. Maittavuudesta en tiedä, koska (kiitos vatsataudin!) en yksinkertaisesti pysty syömään kakkuja tällä hetkellä. Ehkä hyvä niin. Alla kuitenkin kuvamateriaalia kakusta. Toisessa kuvassa taustalla olevat vaahtokarkkivaunut ovat erään toisen ystäväni käsialaa. Söpöt, eikö?

Olen niin iloinen ja onnellinen tulevasta pääsiäisestä! Lähinnä kyllä siihen kuuluvan pidemmän vapaan takia. Töissä on mukavaa ja teen töitä ihan erilaisella motivaatiolla kuin ennen äitiyttäni ja äitiyslomaani, mutta onhan se nyt niin, ettei mikään voita oman lapsen kanssa vietettyä aikaa. Lapsen hoitaminen on rankkaa, rankempaa kuin aikuisten-oikea-työ, mutta äidin sydän lyö omalle lapselle eikä silloin työn vaativuudella ole mitään merkitystä. Sillä pienellä sivuhuomautuksella, että vanhempien tulee silti saada myös hengähtää ja viettää omaakin aikaa aina silloin tällöin.

Iloista, aurinkoista ja toivottavasti lämpöennätykset rikkovaa pääsiäistä jokaiselle teistä! Eipä kai siitäkään haittaa olisi, jos keittiön kaapin perukoilta löytyisi pari (no, vähintäänkin muutama) suklaamunaa.

Kevättä rinnassa

Ihana keväinen ohjelmaton lauantai! Tosin ohjelmattomat päivät täyttyvät usein (ehkä liiankin) nopeasti kaikenlaisesta ohjelmasta.

Aamulla leivoin italialaisen juustokakun kollegaltani saamallani reseptillä. Jumalaisen hyvää! Kuvaa ei ole, koska muistin kuvan ottamisen vasta sitten, kun kakku oli jo melkein syöty... Hups. Leivonnan ohessa katsoin keittiön lämpömittarista, kuinka lämmin/kylmä ulkona on. Mittariin paistoi suoraan aurinko ja asteita näytti ulkona olevan 33.7 (alla todiste).

En kuitenkaan vaihtanut bikineitä päälle ja hölvännyt aurinkorasvaa iholle. Sen sijaan pakkasin tytön vaunuihin ja koiran remmin päähän. Aivan ihana ulkoilukeli! Himppasen meinasi kyllä hiki nousta pintaan, kun vanhasta tottumuksesta talven jäljiltä laitoin pipon päähän, tumput käteen ja kaulaliinan kaulaan. No, ainakin vältyin petolliselta kevätviimalta, joka puhaltelee vaatteiden läpi!


Iltapäivällä päiväunien jälkeen päätimme lähteä ihan ex tempore vähän kiertelemään kauppoja. Matkaan tarttui (perinteisen ja luotettavan elohopealämpömittarin lisäksi) kosteantilan matto kylpyhuoneeseen pienentämään tytön kaatumisriskiä liukkaalla lattialla tai ainakin pehmentämään mahdollista muksahdusta. Löytyipä iloiseksi yllätykseksi kaupasta sisustustarrojakin ja sain vihdoin viimein eteisen välioveemme kauan haaveilemani tervetulotoivotuksen.

Selasin kalenteria taaksepäin ja totesin, että tämä on ensimmäinen ja viimeinen ohjelmaton viikonloppupäivä maaliskuussa. Miksi näitä on niin harvoin? Mikä ihmeen kiire sitä muka aina on? No, joka tapauksessa: näitä lisää!

Koiran ulkoilumuotia

Täällä odotetaan kevättä jo innolla ja myönnettäköön, että onhan sitä kevättä jo jonkin verran rinnassakin! Varsinkin alkuviikosta oli, kun aurinkokin paistoi.

Silti ärsyttää. Nimittäin toi hiekka ja kura. Eikä sekään ärsyttäisi ellei olisi tuota pitkä- ja tuuheakarvaista lapinkoiraa. Arvatkaapa vaan, paljonko meillä on hiekkaa ja kuraisia tassunjälkiä lattialla uteliaan tyttölapsemme tutkittavana? Ja arvatkaapa samaan syssyyn, että minkä väriset esim. vaalean harmaat college housut, tai oikeastaan alunperin ihan minkä väriset housut vaan, on konttaavan pienokaisen päällä illalla?

Siispä olemme turvautuneet, koiramme pettymykseksi ja kauhuksi, koiran kurahaalariin. Kyllä! Älkääkä ollenkaan siellä pyöritelkö silmiänne, että "taas noita koiran pukijoita"! Meillä ei koiralle mitään muuta vaatetta ole (paitsi pelastusliivit veneeseen) ja haalari helpottaa meidän arkea valtavasti.

Ja myönnän jo tässä ja nyt, että onhan koira kurahaalari päällään ihan valtavan koominen näky, ehkä vähän säälittäväkin, mutta kun hiekkaa ei rapise lattialle ulkoilun jälkeen juuri ollenkaan. Tuossa on alla vielä kuva haalarin vatsaosasta ulkoilun jälkeen. Kaikki tuo olisi ollut siis meidän sängyn vieressä, koska siellähän meidän koira päivisin nukkuu.

Käytetään toki pyyhettä koiran kuivaamiseen, mutta siitä on apua lähinnä tippuvan veden häätämisessä. Siinä kuivaillessa tulee pyöriteltyä kaikki hiekka syvälle vatsakarvoihin, mistä se sitten tippuu koiran turkin kuivuessa. Kuten kävi heti kuvienottoa seuraavana päivänä, kun ajatuksissani unohdin kokonaan vaatettaa koiran.

Kaikkea sitä.

Yksi vuotta!

Eilen vietettiin meidän neidin ensimmäisiä syntymäpäiviä. Varsinainen syntymäpäivä on kyllä vasta ensi viikolla, mutta juhlia saa aina, etukäteenkin!

Leivoin juhlapöytään keksejä vadelmatäytteellä ja käytin pyöreän muotin sijasta perhosmuottia. Suolaisena tarjoiltavana oli ruissipsejä (makuna "Aito ruis") ja siihen kylkeen kinkkutahnaa. Niin ja tietysti syntymäpäiväjuhlissa pitää olla kakku! Tällä kertaa laitoin täytteeksi sekä mansikka- että mustikkatäytteet. Päälle laitoin sokerimassaa ja sokerimassasta tehdyt koristeet ja sivuilla oli kermapursotukset. Kuvia alla.

P. S Harjoittelin kirjainten asettelua harjoituskirjaimilla. Tytön nimi ei siis ole Nimi!

Tyttö sai myös paljon kukkia. Ihanaa!

Meillä alkuvuosi on pelkkää juhlaa nimi- ja syntymäpäivien osalta. Nyt tuleekin pieni tauko juhlintaan. No, arjen juhlaa! Nautitaan kukista ja jo kohta saapuvasta keväästä. Linnut laulaa jo ja päivät ovat paljon valoisampia!

Ensi viikko nautitaankin tytön kanssa toistemme seurasta ekstrapaljon halaillen ja suukotellen! Minulla nimittäin käynnistyy viimeinen viikko kotona ja palaan maaliskuun alusta takaisin töihin. Meillä siis tapahtuu vahdinvaihto, kun tytön isä, rakas aviomieheni, jää koti-isäksi muutamaksi kuukaudeksi. Äidillä fiilikset on haikeat, surulliset, odottavat, ehkä vähän innostuneet, ikävöivät ja todella ristiriitaiset. Samalla olen ylpeä meidän isästä, tytöstä myös, ja odotan jännällä, miten arki lähtee rullaamaan. Kaikki menee varmasti hyvin! Kunhan stressailen.

30-vuotis syntymäpäivä

Vietin eilen syntymäpäiviäni, 30 -vuotis sellaisia. Ei kyllä tunnu niin "vanhalta". Ja kysyttiinpä tänään Alkossakin henkilöllisyystodistusta eli 20 vuotiaalta ainakin näytän... Saatoin kuitenkin innostua iloiseen ja kovaääniseen "Jes" -huudahdukseen kassalla.

Juhlallisuuksia ei sen kummemmin ollut. Äitini kävi päivällä meillä ja toi tullessaan kauniita ruusuja ja Villeroy & Bochin aivan mahtavan näköisen (ja toimivan) kulhon. Mieheni toi aivan ihania valkoisia ja hennon vaaleanpunaisia tulppaaneja. Rakastan tulppaaneja! Ja ruusuja. Lisäksi hän tarjoutui maksamaan kauan himoitsemani nahkasaappaat. Illemmalla appivanhempani tulivat vielä käymään ja toivat tullessaan valkoisia tulppaaneja.

Materialistisen muistamisen lisäksi sain onnitteluja myös sekä tekstiviestitse että facebookissa. Olin kyllä varsin otettu kaikesta muistamisesta.

Varsinaiset 30 -vuotis juhlallisuudet vietetään tyttömme 1 -vuotis juhlien yhteydessä ensi viikonloppuna. Olen kuitenkin painottanut, että silloin juhlitaan pääasiassa tyttöä, siksipä kai lähipiiri salakavalasti eilen ujuttautui meillä käymään. Jotenkin "tässä iässä" jo tuntuu, ettei tarvitse sen kummempia juhlallisuuksia. Ja paras lahja minulle on, kun saan nauttia tyttäreni ilosta omana juhlapäivänään! Onko sen parempaa lahjaa?

Vessan uusi ilme

Pahoittelut (taas) radiohiljaisuudesta... Meillä on yökukkuiltu jo jonkin aikaa, remppailtu ja oltu jotenkin muutenkin (liian) kiireisiä.

Nyt kuitenkin jo kauan suunniteltu vessaremontti on valmis! Lopputulos on jopa paljon parempi, mitä odotin ja muutos melkoinen ja parempaan päin. Rahaa remonttiin käytimme n. 250€, mielestäni siis aika vähän. Talomme rakennuttaja olisi ottanut saman määrän, luultavasti enemmänkin, pelkästään työstä. Alla osviittaa uudistuksesta, vaikka (taaskaan) kuvat eivät tee oikeutta ja vessa on todellisuudessa paljon paremman näköinen.

 

  

 

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi? Sisustustarroja olen ajatellut tilata ja ripustaa niitä ympäri taloa. Kylpyhuoneen puuosat haluaisin maalata valkoisiksi ja mielessä on myös saunan värimaailman muuttaminen. Ehkä prioriteetti yksi tällä hetkellä on kuitenkin meidän makuuhuoneen sisustus. Mietintämyssy siis päähän!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Nimipäivät

Tytöllä oli tässä taannoin nimipäivä ja päätimme juhlistaa sitä eilen. Kutsuimme paikalle tytön isovanhemmat, siskoni perheineen (ovat myös tytön sylikummit) ja oman isoäitini. Valitettavasti siskoni perhe poti flunssaa, joten he eivät päässeet tulemaan. Menoa silti riitti, kun tyttö sai isovanhemmatkin riehaantumaan!

Olimme kyselijöille kertoneet lahjatoiveeksi sponssirahaa tytön 1-vuotis kuvauksia varten. Yllätykseksemme saimme (tai siis tyttö sai) lahjarahaa niin paljon, että ne kattavat kuvaussession. Itse kuvathan ovat sitten asia erikseen... No, valokuvausliike säilyttää kuvat ikuisesti, joten voimme kehittää niitä ajan kanssa ja aina tarpeen tullen.

Tarjoiltavana oli itsetehty nallekakku ja jauheliha-tomaattipiirakka. Kakussa oli täytteenä mansikka-valkosuklaamousse ja päällä kermapursotus sekä polly-karkkeja ja lakunarua.

 

Onneksi juhlat järjestetiin! Päätimme nimittäin perjantaina, että juhlat perutaan, koska tämä äiti on jo viikon ollut flunssassa. En kuitenkaan voinut kieltää tytöltä ensimmäisiä nimipäiviään ja vieraatkaan eivät pelänneet tartuntaa minulta. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

Lastenhuone

Saatiin vihdoin miekkosen, niin ja tietysti myös tyttösen, kanssa lastenhuone kuntoon. Vähän on vielä tyhjillään, mutta uskon vakaasti, että leluja, kirjoja yms. kertyy pikku hiljaa ihan huomaamatta. Siispä lähtötilanne on nyt tämä.

Pinnasängyn yläpuolella nurkassa on siis valaisin, jonka varjostimessa lukee "Always kiss me goodnight". Iso nalle on minun perujani. Sain aikoinaan joululahjaksi vanhemmiltani. Tai siis joulupukilta, koska olin ollut niin kiltti koko vuoden.

Pinnasänkyä vastapäätä olevalla seinällä on Ikean kirjahylly ja netistä tilaamani "The World" seinätarra. Kirjahylly ammottaa tyhjyyttään, mutta kuten aiemmin sanottu, eiköhän niitä kirjojakin ajan mittaan hyllyyn päädy. Hyllyn alaosaan olen ajatellut ostaa laatikoita, joihin voi piilottaa leluja yms.

Oven vieressä on tytön isoäidiltä lahjaksi saama (äidin toiveesta) lipasto, jonka päällä jököttää toisilta isovanhemmilta saatu nalle.

Halusin huoneesta sellaisen, että siellä viihtyy sekä vauva että muutamankin vuoden ikäinen tyttölapsi. Vaikka tykkään sisustamisesta, en minäkään ihan koko ajan jaksa maalailla seiniä tai ostaa uusia huonekaluja. Tai siis mikäs siinä, mutta tarvitsisi saada ensin lottovoitto!