Nukkumatti, hanki navigaattori

Hohhoijaa. Viime yönä kävi sitten taas niin, että kun tyttö kerrankin nukkuu rauhallisesti kolmeen asti aamuyöllä niin äiti ei nuku silmäystäkään. Todella raivostuttavaa. Tänään ollaan sitten hieman väsyneenä ja senkös tyttö vaistoaa ja soppa on valmis. En tiedä, miksi aina silloin, kun saisi nukkua niin kaikki asiat parveilevat mielessä. Sitten sitä rupeaa jo stressaamaan siitä ettei nuku, vaikka pitäisi ja sitten ei ainakaan nukuta. Seuraavat pari yötä menevät sitten sen jännäämiseen, tuleeko se uni tänäkään yönä. Viime yönä osasin sentään jo nauttia pelkästä yön mukanaan tuomasta hiljaisuudesta, joka oli kyllä nautinnollista.

Olen aina ollut tarkka nukkumisistani, joten raskausaika ja aika tytön syntymästä tähän päivään asti ovat aina silloin tällöin teettäneet unettomia öitä, koska olen miettinyt saanko enää koskaan nukkua keskeytyksettä ja pitkään. Joka kerta päädyn lopputulokseen, että viimeistään sitten, kun lapsi/lapset on/ovat teini-iässä! Suomi on ainakin siinä mielessä hyvä maa asua ja olla vanhempi, koska täällä on kuitenkin suhteellisen pitkä äitiysloma ja vanhempainvapaa. Ei siis tarvitse unettomina öinä ainakaan stressata siitä, että miten seuraavana päivänä jaksaa vielä töissäkin. Vaikka eihän tämä lapsen kanssa kotona oleminen kyllä varsinaisesti mitään lomailua ole. Säännöllisin väliajoin on kova ikävä toimistohommiin nauttimaan rauhasta ja hiljaisuudesta. Toisaalta, en kyllä vaihtaisi pois hetkeäkään tytön kanssa kotona vietetystä ajasta. Se on ainutlaatuista.

Mutta silti Nukkumatille terveisiä, että olet enemmän kuin tervetullut seuraavina öinä. Voisitko vierailla myös tytön luona?

Niskaote!

Otsikon mukaisesti yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja saada blogini toimintakuntoon. Edellisestä postauksesta on nimittäin jo yli vuosi... Hävettää. Minulla on kuitenkin kootut selitykset valmiina, jos joku niitä kaipailee!

Päätin muuttaa myös blogin nimen ja sisällön. Ei siis ihan pikkumuutoksia. Vuosi sitten ajattelin keskittyä pelkästään leivontaan, mutta tällä hetkellä elämäni täyttää rakas pienokaisemme ja uuden kodin kuntoon saaminen. Tekemistä siis riittää, harmi, että käsiä on ihmisellä vain kaksi. Innoittajana blogin kuntoon saamisessa toimi luultavasti tietämättään Onnen muru. Kiitos siitä hänelle!

Olen ottanut kuvia leipomuksistani ja yritän saada parhaat palat tännekin näytille lähitulevaisuudessa. Pienen lapsen äitinä sitä täytyy kuitenkin usein priorisoida ja siksi postaukset voivat aina silloin tällöin viivästyä. Mutta ei enää vuodella, lupaan!

Siispä lukemisiin!

Macaron-leivokset

Päätin kokeilla ensimmäistä kertaa

1. kuinka hyviä paljonkohutut macaron-leivokset todellisuudessa ovat ja
2. onko niitä nyt niin vaikea tehdä.

Käytin hyväkseni Mansikkamäen blogissa olevaa macaron reseptiä. Resepti oli mielestäni täydellinen, sillä onnistuin ensimmäisellä kerralla. Tai sitten minulla oli vain aloittelijan tuuria. Suurimmat ongelmani olivat huono pursotinpussi ja epätasaisesti lämmittävä uuni... Leivokset myös halkeilivat päältä, en tiedä miksi.

Kuva on kiireessa otettu, koska leivoksia oli enää jäljellä 3, kun muistin, että pitää ottaa kuva. Niin hyviä olivat! Täytteeksi laitoin Nutellaa ja lemon curdia, joita molempia saa kaupan hyllystä.

Nyt osaan vastata edellisiin kysymyksiin.

1. ovat todella hyviä
2. täytyy kokeilla vielä toistamiseen