Koti-ikävä

Sitä minä vaan, että.

Istuskelen täällä Münchenin lentokentällä ja odottelen vaihtolentoa Italiaan. Kyseessä on työmatka, joten mitään aurinkorannalla köllöttelyä ei ole tiedossa. Ja tiedättekö mitä? Olen ollut kotoa poissa vasta (?) kahdeksan tuntia ja koti-ikävä on mieletön! Tuleva viikko mennään siis tahdonvoiman voimalla.

Miksi sitä aina vasta tällaisissa tilanteissa oivaltaa, kuinka tärkeitä omat läheiset ovat? Miksei osaa olla kiitollinen ennen kuin vasta silloin, kun se joku puuttuu? Tai olenhan minä kiitollinen, mutta tietänette mitä tarkoitan.

Italy, here I come! Family, I love you! Äiti tulee pian takaisin.

Naapurikahvit!

Kesä lähenee pikku hiljaa loppuaan, joten päätimme kutsua naapurimme sunnuntaikahville nauttimaan vielä kesäisistä mauista.

Tarjolla oli kakku, jossa oli ihan normi sokerikakkupohja, täytteenä mansikkarahkaa sitruunavivahteella ja päällä kermapursotukset sekä tuoreita mansikoita ja mustikoita. Aiemmista leipomuksista viisastuneena tein tämän pienempään (18cm) kakkuvuokaan sen tavanomaisen jättivuoan (26cm) sijaan.

Sunnuntai illansuu vierähti nopeasti mukavassa seurassa. Olemme onnekkaita, kun naapurimme ovat niin mukavia: iloisia ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen! Kiitos teille, naapurit!

Nimpparikakku töihin

Tovihan tässä taas vierähti edellisestä päivityksestä, mutta kelit ovat olleet niin lämpimät, sanottakoon jopa kuumat, ettei tämä rouva ole ollut lainkaan motivoitunut leipomiseen. Kaikki liikenevä vapaa-aika täällä meidän kulmilla on vietetty pihatöissä ja nyt se alkaa jo pikku hiljaa näkyä. Ei sillä, että tässä hommat kesken loppuisi, ei ei!

En enää yleensä vietä nimipäiviä, mutta nyt ajattelin leipasta töihin kakun. Niin moni palasi lomiltakin juuri sopivasti, että kakusta tuli monelle myös tervetuliaiskakku töihin. Ehkä myös pehmeä lasku töihin.

Kakkupohjasta tein perinteisen suklaapohjan Van Houten -kaakaojauheen avulla. Muuten kakku on aikamoinen kermapläjäys: pursotuksen lisäksi kermaa löytää täytteestä, joka on geishatäyte eli vispikermaa, muscovado -sokeria ja PALJON geishaa rouhittuna.

Kakun päälle raastoin Fazerin maitosuklaata ja ripottelin wiener nougat -crushia.

Oli mukavaa istua taas pitkästä aikaa melkein koko ryhmän kanssa kahvilla ja vaihtaa kesän kuulumiset. Ehkä tästä voisi jopa tehdä perinteen.

Mitä leipomiseen tulee: ehkä se motivaatio tästä pikku hiljaa lähtee nousuun, kun syksy, viileys ja hiipivä pimeys ottavat vallan kesänlapsesta. Pääsee taas nauttimaan kynttilöistä ja kirpsakoista keleistä. Ja kakuista.