Ensimmäisenä sain valmiiksi huivin, joka piti alunperin valmistua jo meidän häihin eli se tuli valmiiksi reilu kaksi vuotta jälkikäteen. Hups... No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Hääpäivä oli lisäksi niin lämmin, ettei huiville olisi ollut edes käyttöä, joten ei tässä menetetty mitään. Ehkä yksi työn lykkäämistä edistävä tekijä oli se, että ajan kuluessa ei yksinkertaisesti voi muistaa, mihin kohtaa ohjetta on jäänyt. Sen selvittämiseen menikin muutama tovi. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen ja huivikin valmistui sopivasti viileneviin syysiltoihin!
Sitten löysin kaapin perältä keväällä aloittamani villasukkaprojektin. Typerää jättää sellainenkin kesken, kun niiden tekemiseen menee ehkä kaksi päivää. Tarkoitus oli tehdä sukat isälleni syntymäpäivälahjaksi, jotka siis olivat toukokuussa. Hups taasen. No, isä saa pehmeän paketin jouluna!
Ja sitten ns. hihatin, jonka piti valmistua siihen mennessä, kun raskausmahani alkaa näkyä. No, siitäkin hetkestä on vierähtänyt nyt vuosi... Hihatinta voi kuitenkin käyttää ilman raskausmahaakin ja olin lopputuloksesta positiivisesti yllättynyt. Yleensä, kun neuloo jotain Novitan ohjeen mukaan, siitä tulee kolme kokoa liian suuri ja muodoton lankakasa. Tämä siis tulee kyllä käyttöön! Kovin lämmin se ei ole, mutta hihatin/bolero on mielestäni kuitenkin ajaton vaate ja aina muodissa. Ainakin allekirjoittaneella!
Vielä yksi työ odottaa valmistumistaan. Kyseessä on virkkaustyö ja aloitin sen ennen tytön syntymää. Tarkoitus oli virkata tytön ristiäisiin pitsiliina, mutta mutta... Arvannette lopputuloksen. Ehkäpä sitten tytön rippijuhliin! Liina taitaa todellakin olla ikuisuusprojekti niin kuin niin moni muukin projekti tässä talossa! Ei se mitään. Projekteja pitää olla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti