Meillä puhaltelee nyt muutosten tuulet!
Ensinnäkin. Päätettiin neuvolan ohjeiden perusteella, että tyttö on tarpeeksi vanha siirtymään ihan tavalliseen kaurapuuroon. Tähän asti (eli reilu kuukausi) ollaan annettu Piltin kaurapuuroa, jossa ei siis ole klöntin klönttiä. Tämä yksi purkki kestää meillä ehkä maksimissaan viikon, ei kyllä oikeesti edes sitä, ja se maksaa kuitenkin yli kolme euroa. Aika arvokasta kaurapuuroa siis... No, eilen ostettiin sitten Eloveenan pikakaurapuuroa niissä pienissä annospusseissa ja annettiin tytölle iltapuurona. Ei ollut kyllä mikään menestys. Tyttö ravisteli päätään ja yökkäsi ja alkoi itkeä suoraa huutoa. Ei viitsitty ennen nukkumaanmenoa väkisinkään huudattaa, joten heitettiin puuro pois ja keitettiin tuttua ja turvallista Piltin kaurapuuroa. Joku voi sanoa, ettei pitäisi heti luovuttaa, mutta se oli kyllä ihan kamalaa ja näki, että tyttö ei sitä todellakaan aio syödä. Siispä päätimme, että kokeillaan aamulla uudestaan, kun tyttö ei ole niin väsynyt. Aamulla kokeilin Nallen pikakaurahiutaleita ja menestys oli hieman parempi. Saatiin koko lautanen tyhjäksi, vaikkei kyllä ihan hymyssä suin. Mietin, että miksi Nallet menee, mutta Eloveenat ei. Vertailin ainesosia ja huomasin, että Eloveenassa on kaksi kertaa enemmän suolaa! Maistelin itse puuroja ja ero oli kyllä ihan selvä. Siispä päädyimme ratkaisuun, että totutellaan aamuisin Nalle-puuroon ja iltaisin syödään Piltti-puuroa niin kauan kunnes Nalle menee naama peruslukemilla.
Toiseksi. Nyt on kulunut kaksi viikkoa ilman yösyöttöjä. Ei tosin ilman yöheräämisiä. Päätimme kuitenkin, että ehkä olisi aika siirtää tyttö omaan huoneeseensa nukkumaan. Tämä siitä syystä, että pimu herää melkein joka ikinen kerta, kun jompi kumpi meistä tulee makkariin. Omassa huoneessa tyttö saisi nukku ihan rauhassa. Neuvolassa sanottiin jo, kun tyttö oli neljä kuukautta, että hänet voisi jo siirtää omaan huoneeseensa. Äiti ei silloin kyllä ollut lähimainkaan valmis eroamaan tyttärestään yöksi. Netistä luin (tiedän, kaikkea ei pidä uskoa), että joku lastenpsykologi oli sanonut, että sopiva hetki siirtää lapsi omaan huoneeseensa on silloin, kun yösyötöt loppuvat. Eli meillä nyt. Saa nähdä, miten meidän käy. Ainakin päiväunet ovat sujuneet ongelmitta omassa huoneessa. Kokeillaan muutama yö ja, jos neiti on kovin levoton, siirrytään takaisin vanhaan systeemiin. Nyt on kyllä jostain syystä ollut muutenkin tosi levoton meininki yöllä. Ehkä johtuu hampaista, kehityksesta tms., kuka niistä tietää. Melkeinpä jo odotan sitä aikaa, kun tyttö osaa itse kertoa, mikä on vialla!
Mukavaa viikonlopujatkoa! Meillä onkin huomenna pitkästä aikaa vapaa sunnuntai ja voidaan viettää se koko perhe yhdessä. Ihanaa!
lauantai 7. syyskuuta 2013
tiistai 3. syyskuuta 2013
Stokke Tripp Trapp
Sunnuntai oli hyvä päivä pyörähtää Helsingissä Stockmannilla, kun ulkona satoi eikä pihalla voinut hääräillä. Saimme aikoinamme häälahjaksi pari lahjakorttia Stokkalle ja ne tuli nyt tarpeeseen, onneksi ei oltu käytetty niitä aiemmin. Olimme nimittäin jo jonkin aikaa puhuneet, että tytölle pitäisi kohtapuoliin hankkia syöttötuoli, kun istuminen sujuu koko ajan paremmin ja paremmin. Päätimme hankkia Stokken Tripp Trapp -tuolin sen monipuolisuuden ja tietoomme tulleiden positiivisten kokemusten vuoksi. Siinä on lisäksi seitsemän vuoden takuu ja se on sitten käytössä useamman vuoden, ei pelkästään vauva-aikana.
Päädyimme valkoiseen väriin, koska se ei kiinnitä niin paljon huomiota ja se sopii myös keittiömme muihin väreihin. Tuoli ja "vauvasetti" (eli tuo selkänoja-turvakaari-systeemi) myytiin erikseen. Olimme myös päättäneet ostaa "ruoka-alustan" huolimatta siitä, että sekin oli melko arvokas. Olihan meillä ne lahjakortit! Alustan mukana tulee neljä eri kuvavaihtoehtoa, joista me valitsimme hippo-teemaisen. Meidän keittiön pöytä oli arvokas hankinta ja se on melko pehmeää puuta, mikä tarkoittaa, että siihen jää taatusti jälki, kun tyttö hakkaa lusikalla pöytää. Alusta toivottavasti suojaa pöytää ja lisäksi siinä on korkeat reunat, mikä ehkä vähän helpottaa ruokailujälkien siivoamista, kun kaikki ei valu samantien lattialle. Toisaalta, meillä on tuo erittäin tehokas lapinkoirarikkaimuri!
Kokeilimme eilen, miltä tyttö näyttää tuolissaan ja oli kyllä niin valtavan suloinen. Tytöllä ei vaan vielä taidot/voimat riitä kovin pitkään istumiseen ja tarvitsee vielä olla tuettuna, joten päätimme syöttää tyttöä sitterissä niin kauan, että hän oppii istumaan ryhdikkäästi ilman tukea. Nyt istuminen on vielä sellaista huojuntaa, että tyttö lyö muuten päänsä selkänojaan taaksepäin kellahtaessaan ja äidillä voisi olla hieman vaikeuksia kohdistaa lusikka suuhun. Kaikki sitten ajan kanssa. Nyt ollaan ainakin varustauduttu!
| Siinä se on koko komeudessaan. |
| Ruoka-alusta. |
lauantai 31. elokuuta 2013
Olohuone ja keittiö
Huhhuh. Koko aamu ja alkuiltapäivä on nyt huhkittu takapihaa tasoittaen ja nurmikkoa kylväen. Nyt on valmista homma tämän syksyn osalta. Keväällä sitten jatketaan vielä toisella mokomalla. Tulikohan hankittua vähän liian iso tontti? Eiköhän se kuitenkin niin ole, että työnteko palkitaan. Ja sehän oli tiedossa, että omakotitaloasujalla ei ihan heti tekeminen lopu.
Otin eilen kuvia meidän olohuoneesta ja keittiöstä ja ajattelin jakaa ne teidän kanssa. Muutettiin meidän ihka uuteen omakotitaloon toukokuun puolessa välissä, joten sisustus on vielä kesken. Ja tulee luultavasti vielä olemaankin jonkin aikaa, on sen verran monta projektia sisällä ja ulkona kesken. Niin ja sitten on vielä meidän pienokainen, joka tarvitsee paljon huomiota ja yhden ihmisen molemmat kädet vielä tässä vaiheessa. Odotan jo innolla ensi kevättä/kesää, kun tyttö osaa (ehkä) jo hoiperrella eteenpäin (hienolla nurmikolla) ja leikkiä omassa hiekkalaatikossa samalla kun äiti istuttaa kukkapenkkiin kukkia. No, tässä silti näitä kuvia.
Otin eilen kuvia meidän olohuoneesta ja keittiöstä ja ajattelin jakaa ne teidän kanssa. Muutettiin meidän ihka uuteen omakotitaloon toukokuun puolessa välissä, joten sisustus on vielä kesken. Ja tulee luultavasti vielä olemaankin jonkin aikaa, on sen verran monta projektia sisällä ja ulkona kesken. Niin ja sitten on vielä meidän pienokainen, joka tarvitsee paljon huomiota ja yhden ihmisen molemmat kädet vielä tässä vaiheessa. Odotan jo innolla ensi kevättä/kesää, kun tyttö osaa (ehkä) jo hoiperrella eteenpäin (hienolla nurmikolla) ja leikkiä omassa hiekkalaatikossa samalla kun äiti istuttaa kukkapenkkiin kukkia. No, tässä silti näitä kuvia.
| Olohuone työhuoneesta katsottuna. |
| Olohuoneen nurkassa on myös varaava takka. Nyt vaan syksy/talvi tänne niin päästään kokeilemaan ja nauttimaan takan luomasta tunnelmasta. |
| Keittiö olohuoneesta katsottuna. Seinällä on liitutaulu, johon saa kolme kuvaa. Liidut ovat edelleen ostamatta ja kuvat teettämättä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)